Tämän postauksen otsikko kertoo jotain aktiivisuudestani tässä blogissa. Haluan kuitenkin tehdä vielä pienen koosteen viime vuodesta, koska vuosi 2012 oli mulle monin tavoin todella tärkeä. Aikaa ei ole tehdä lainkaan kattavaa postausta, mutta muutama (ihanan epäoleellinen) kuva tuo hyviä muistoja mieleen. Mutta niistä kaikkein parhaista hetkistä mulla ei ole kuvia, ainoastaan ihania muistoja.
New year with Henna ;)
Eli antikronologisessa järjestyksessä loppupäästä alkupäähän... Vuodenvaihde 12-13 tuli vietettyä Jyväääskylääässä. Olin siellä kristillisellä leirillä isosena (kuten jo viitenä uutena vuotena putkeen). Tapahtui niin paljon asioita - ihmeellisiä, outoja, parhaita, huvittavia, huippuja ja kipeitä. Kaikki huipentui vuodenvaihteeseen, joka oli yksi tähänastisen elämäni upeimmista hetkistä - siirryimme uuteen vuoteen hiljentymällä ja ottamalla pyhän ehtoollisen. Siinä hetkessä koin jotain aivan uskomattoman syvää ja pyhää.
Mairamania päällä ruokakaupassa - evääksi yksi kumkvatti ja yksi irtokarkki<3
"Alkaako sun ikä muka oikeesti nrolla 2?"
Tuosta leiristä voisin kertoa vaikka kuinka paljon vaikka minkälaisia huvittavia ja jänniä asioita, mutta ehkä aika jo siirtyä eteenpäin (aika loppuu).
Mitä asioita jäin sitten ikävöimään vuodessa 2012? Ehkä kaikkein eniten kolmisin hengausta Danskun ja Annikan kanssa. He tekivät joulukuusta elämisen arvoisen - koimme kaikki kolme yhdessä ja kahdestaan kummankin kanssa suurenmoisia seikkailuja. Kuvia ei näistä hetkistä ole, mutta ylläolevassa kuvassa Annikan ja mun nimpparikortti Danskulle.;) Olen niin hyvä ystävä - toinen tuo omana nimipäivänään mulle suklaata, ja multa heruu vain tällainen kortti.;D
Jotain aivan JÄRKYTTÄVÄN rumaa miun osalta, mutta mahtava itsenäisyyspäivä Annikan ja Vilin kanssa! Upea seikkailu, kiitos siitä teille!
Ihmisten lisäksi jäin ikävöimään asuntoani Armonkalliolla. Nykyinen asuntoni on huomattavasti isompi ja parempikuntoisempi paremmalla saunallakin, mutta Armonkallion kotikolo oli vaan niin kodikas.<3 Jouduin siis muuttamaan pois myynnin alta.
Poismuutto ja lähes kaikki tavarat poissa </3
Ikävä on myös vuoden 2012 suurenmoisia seikkailuja - parhaat tulivat yleensä siten, että odotukset olivat nollassa, mutta sitten elämä yllättikin. (Wink wink, alkuvuosi 2013 on ollut turhan tylsä, kuka lähtee mun kanssa seikkaileen?). Yksi tällaisista oli työpaikkani pikkujoulut - odotukset olivat suht matalalla, mutta kappas mikä seikkailu sieltä tulikin! Nolojen tilanteiden naisena onnistuin kyllä myös nolaamaan itseni, eikä siihen mun tapauksessa tarvittu edes alkoholia.;D Mutta ei siitä nyt sen enempää.
Harrastuksista eniten aikaa vuonna 2012 veivät musiikki ja seurakunta (ja lähinnä niiden yhdistelmä, ylistysbändissä laulaminen). Teatteria ja näyttelemistä oli kova ikävä (mutta tänä vuonna onneksi sekin korjaantuu <3)
Akustista vetoa
Jeesus-marssilla valmistautumassa bändin kanssa
Voi surkeus, nyt joudun kiireen vuoksi jättämään tämän merkinnän tähän. Laitan ehkä jatkoa myöhemmin? :)
van huikean uskomatonta, että tämä vuosi on jo niin pitkällä kuin se on. Paljon on tapahtunut, mutta silti - vastahan se kesä oli! Havahduin jotenkin todellisuuteen, kun tajusin, että miulla on jo huomenna vuoden ensimmäinen pikkujoulupromo. Huhhuh!
Jotenkin tuntuu, että joulun voi huomata kulutuskulttuurissa vuosi vuodelta aiemmin ja aiemmin. Ainakin Stockmannilla oli jo lokakuussa myynnissä runsain mitoin yhtä sun toista joulukoristetta. Itse olen kyllä todellinen jouluihminen, tykkään aloittaa valmistelut hyvissä ajoin ja olen jo nyt suunnitellut ison osan lahjoista, joita aion antaa. En voi kuitenkaan käsittää, miksi niin iso osa suomalaisista pitää joulua pelkkänä kulutushysteria-/stressitapahtumana. Minusta on merkillistä, että todella monet käyttävät vuosittain useita satoja euroja joululahjoihin, jotka ovat usein viime hetken kiireessä hankittuja ja näin ollen pääsääntöisesti täysin turhia ja persoonattomia.
Mitäs jos tänä vuonna antaisit lahjan jolla on oikeesti merkitystä? Yksi hyvä tapa tähän on osallistua Operaatio Joulun Lapseen. Mie ainakin osallistun. Kampanjan tarkoituksena on välittää joululahjoja Euroopan köyhimmille lapsille Romaniaan ja Moldovaan. Paketin voi koota joko itse (itse tykkäsin tästä vaihtoehdosta enemmän) tai antaa rahalahjoitus, jolloin vaivannäkö on erittäin pieni. Keräyspisteitä on runsaasti ympäri Suomen! Aikaa on 11.11 saakka, joten kannattaa toimia pian. :)
Tuossa videossa laulava on muuten miun kaveri! Oletettavasti video tulee postauksen ihan alkuun, mutta saa nyt nähdä pettääkö tämä tekniikka. Olen selittänyt ongelmani tämän postauksen kommenttiosiossa: http://mariaemiliaaa.blogspot.fi//09/hyvin-mielenkiintoinen-ja.html#comment-form/a>-form Auttakaa minua? <3 br="br">
Mutta nyt menen tutimaan, aamulenkki nimittäin kutsuu petollisen pian!
EDIT: Jaahas, näiden videoiden piti tulla ihan postauksen loppuun, mutta nämä nyt ovatkin ihan ensimmäisenä... iPadilla bloggaaminen ei olekaan niin simppeliä mitä luulin! Olisiko kellään kokemusta/vinkkejä mulle?
Heipä hei!
Oho, olipa pitkä tauko bloggaamisesta. Nyt koetan kunnostautua vaikka ihanan kirpsakan syksyn kunniaksi (mutta en todellakaan lupaa mitään)! Vuosien varrella olen pitänyt useampaakin erityyppistä blogia (jotka olen sittemmin poistanut internetin syövereistä - johtuen eeppisistä tuskahäpeäreaktioistani), mutta tämä blogi jos jokin on todella hakusessa!
Yleensä tyttöbloggaajien blogit tulvivat esimerkiksi meikkiaiheisia postauksia. Jos se on avain menestyvän blogiin, niin auts, ei tule mitään! Tämä on ehkä monille niille järkytys, jotka ovat sanoneet pitävänsä mua naisellisuuden ja tyttömäisyyden perikuvana - totuus kuitenkin on, etten omista edes luomiväriä tai puuteria. Meikkivoiteella ja ripsivärillä saa mun mielestä jo ihan hyvän ehostuksen aikaiseksi - kovemmissa merkeissä ainakin mä näytän turpiinsaaneelta.:) Hih, mureniko mun naisellisuus nyt lopullisesti?:D
Jonkin tiedostavan mielipideblogin kirjoittaminen voisi olla mieluista, mutta siinäkin on pari muttaa. Ensinnäkin, kukaan ei todennäköisesti ottaisi ensimmäistäkään tekstiä vakavasti, johtuen ihkusta ulkoasusta. Tosin sitten mun paradoksaalisuus pääsisi oikeasti valloilleen - voi olla samaan aikaan söpö JA syvällinen! Toiseksi, mielipideblogini pysyisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä OIKEASTI elävänä vain esimerkiksi presidentin- ja eduskuntavaalien alla. Hehheh.
Mutta katsotaan nyt, ehkä tästä vielä aikojen saatossa muotoutuu jokin!
Testailen tässä juuri uudella iPadillani miten blogipostailu sujuu. Vaarini päätti tosiaan sponssata mulle tuparilahjaksi tämän kapistuksen lisäksi mm. taulu-tv:n ja hyvän kahvinkeittimen... Kyllähän mä olisin pärjännyt ilman näitä enemmän kuin hyvin, mutta vaari nyt vaan haluaa auttaa köyhää lapsenlastaan. :) Eipä kukkaistytön palkoilla tämmöisiä kapistuksia hommattaisi!
Minnikin (mun kissa) on tykännyt iPadista kovasti, koska löysin tähän sovelluksen, joka sisältää kissoille tarkotettuja pelejä. ^^Padin suoja on tietysti pinkki! Kuvassa on myös tassut, jotka ostin reilu viikko sitten Traconista. Tumput tulevalle talvelle! Tai kyllä niille jo nytkin on käyttöä, olen ollut jo useasti aevan jäässä! :/
Olen ollut lunssan kourissa jo yli kaksi viikkoa, mutta muuten syksy on lähtenyt ihan mukavasti liikkeelle! Olin jo pitkään kaivannut nyky-jazz-tanssin kaveriksi jotain muutakin tanssiharrastusta, joten aloitin viime viikolla itämaisen tanssin! Oli tosin ehkä pienehkö virhe ilmoittautua alkeiskurssille, sillä salsatunneilla mun on tullut heiluteltuu jo sen verran pebaa, että ainakin kurssin ensimmäinen tunti oli liian helppo ja TYLSÄ. :D Mutta elän toivossa ja uskon, että kyllä se siitä vielä vaikeutuu!
Olen myös seikkaillut siellä täällä, päällimmäisenä mielessä on viimeisin viikonloppu - olimme mahtavalla porukalla viettämässä Hennan ja Jupen "ihan perus" häitä kauniissa Vanajanlinnassa. Viikonlopun aikana tapahtui niiiiin paljon kaikkea, ehkä postailen joistain jutuista myöhemmin. Tässä kuitenkin hieman esimakua videomuodossa (pahoittelen huonoa laatua, en ole todellakaan mikään tekniikan ihmelapsi :'D):
Tänä viikonloppuna on tapahtunut vaikka ja mitä, vaikka alunperin tarkoituksenani oli vain kertailla tiistaisia pääsykokeita varten. Kertailu olisi ollut ehkä se järkevin vaihtoehto, sillä kyseisen kohteen sisäänpääsyprosentti on huikeat kaksi. Mutta pöh, mitä turhista! :)
Perjantaina keikkailimme bändin kanssa näillä näkymin viimeistä kertaa tänä keväänä. Hienoa on ollut soittaa ja keikkailla tämä kevät yhdessä! :)
Nyt vielä viime hetken mainostus, tänään klo 16 Tampere-talossa on tanssistudio Razzmatazzin kevätjuhla, liput 5 euroa. :) Että jos jollakulla ei ole mitään tekemistä, saa tulla katsomaan kun mie koitan tanssia huikeilla kolmen tunnin yöunilla O.O But I don't walk, I dance!
You never know what you're gonna get. Vaikka elämässä olisi välillä vaikeaa, mahtuu siihen paljon hyviäkin juttuja. Tämä päivä oli minulle oikein positiivinen kokemus. En välttämättä vielä kerro julkisesti syytä (vaikka minulla onkin lupa siihen), mutta katsokaa kaikki ensi keskiviikkona (4.4) ilmestyvän Aamulehden Moro-liite! Ja ei tarvitse tarkkaan tutkia, kansikin jo kertoo. :D
Tämän päivän lisäksi tämä viikko on sisältänyt mm. uusien taitojen opettelua ja hiomista. Yksi päivä olin armaan äitini opetuksessa laittamassa Jamie Oliver -ruokaa, ja hyvää tuli! Ehkä ensi kerralla uskallan kokeilla kyseistä ruokaa yksinkin, hih. Ehken mä oikeasti olekaan niin surkea kokki/leipuri, mitä olen luullut/luulen. Ja vaikka olisinkin, niin ihan sama - nautin kokkaamisesta joka tapauksessa täysin rinnoin!^^
Lauantaina aiomme juhlia pikkuprinsessani 10-vuotissynttäreitä
Ylöjärvellä "Super Sweet 10" -teemalla. :D Voi kun aika onkin kulunut
nopeasti! Tuntuu melkein kuin eiliseltä, kun Minni haettiin meille
vuonna 2001 - ja nyt se on jo saman ikäinen kuin minä silloin! Jos siis
minun pitäisi sanoa olevani jostain asiasta ylpeä, niin se olisi se,
että olen huolehtinut kissastani juuri niin kuin siitä pitääkin
huolehtia. En voi sietää sellaista meininkiä, että otetaan huonolla
harkinnalla "awww niin söpö" kissanpentu, ja kissan kasvettua isoksi se
hylätään.
Minni auttaa pakkaamisessa pakkaamalla itsensä :D
Järjestän Minnin syndet "What I think I do" -meiningillä ;D
Paljon on siis kivoja juttuja, mutta edellisessä päivityksessä mainitsemani "hyväntekeväisyyskampanja" on kuitenkin alkanut. Hih. Että jos jaksat/haluat osallistua, arvostan sitä paljon. Se auttais mua. Tämä kevät on minulla hienojen uusien tuulien kevät, mutta silti henkisesti rankahko.
Tämä riittää tällä kertaa. Mahtavaa viikonloppua kaikille! ^o^
Innostuin eilen leipomaan pitkästä aikaa cupcakeseja (=kuppikakkuja), kun
oli kavereiden synttäritkin. Koristeluvaiheessa multa lähti vähän mopo
käsistä - tuloksena oli, että jokainen kuppikakku oli uniikki. =D
Viikonloppuna tuli kyllä muutenkin herkuteltua (sushia <3) ja oli kivaa kun oli kivoja ihmisiä, etenkin Kata! <3
nomnomnomnomnomnomnom <3
Tästä viikosta onkin tulossa melko hektinen - mm. promo- ja pr-töihin liittyviä juttuja, paljon ihmisiä, pääsykokeisiin lukua, bändireenit, keikka bändin kanssa, tanssireenit, kissavauvani 10-v synttärit yms yms yms... Paljon siis kivojakin juttuja, mutta silti mulla olisi teille ihmiset nöyrä pyyntö: osallistukaa (jos vain haluatte/ehditte) "piristäkää Mariaa" -hyväntekeväisyyskampanjaan! <3 En kerro asiasta blogissa sen tarkemmin, mutta olisi hirmu kiva, jos laittaisitte vaikka kivaa viestiä/kommenttia/soittaisitte/näkisitte mua/whatever. Nyt minulla on nimittäin meneillään henkisesti todella rankka kevät, ja yksin tunnen olevani hyvin heikko. Ei tarvitse olla mitään ihmeellistä, pienetkin asiat auttavat ja saavat minut todella iloiseksi.
Olen muuten ihan fiiliksissä yhdestä biisistä (Desert Song by Hillsong),
jonka vedämme bändin kanssa perjantaina - sopii mun fiiliksiin tällä
hetkellä kuin nenä päähän. (Hyi, inhoan tuollaisia kulahtaneita
vertauksia, ja nyt sorruin itse sellaiseen!) Pystyn siis ainakin
laulamaan biisiä täydestä sydämestäni.
"I will bring praise, I will bring praise, no weapon formed against me shall remain."
"Tällainen pieni tyttö helposti häviää - jos tuuli tarttuu hiuksiin, voi kauas lennähtää."
Mut hei, mä oon tavallaan jo iso tyttö. =) Yliopistohaku tehty!! Jänskää, kun ei vielä tiedä, että mikä musta tulee Isona, mutta sen näkee sitten. Tanssia, laulua, teatteria ja sirkustakin harrastaneena olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että huikein show maailmassa on elämä itse. Jepa, jepa.
Huomenna minulla onkin tiedossa englannin ylioppilaskirjoitukset. Koetan parhaani mukaan saada koroitettua viime syksyistä yo-arvosanaani, mutta saa nähdä miten tässä käy. Ehkä tämä kevät ei olisi ollut paras mahdollinen ajankohta uusimiselle, koska nyt on niin paljon kaikkea muutakin meneillään. Mutta parhaani aion yrittää! Lukemiset ovat tosin vähän jääneet... Romaaneja olen kuitenkin ahminut englanniksi yllin kyllin, joten täytyy vain luottaa omaan kielikorvaan. Huhhuh, ei ole helppoa olla ns. laudatur-perheestä!
Photo: Irina Kolomijets
Hih, viime syksynä otin viimeisiin kirjoituksiini evääksi suussa rapisevia valkosuklaatikkuja! Porkkanat olivat kiellettyä ruokaa niistä kuuluvan rouskutuksen vuoksi, mutta meteleviä pitäviä karkkeja ei oltu kielletty!
Huomenna ajattelin jättää kanssakilpailijoiden häirinnän väliin, mutta mulla oli vielä pari viikkoa sitten eeppinen suunnitelma eväiden suhteen (eväät ovat kirjoituksissa se tärkein asia, kaikki muu on vain sivuseikkaa!). Tarkoitukseni oli siis hommata evääksi kaviaaria ja skumppaa. Kyllä, haha! Tajusin kuitenkin tänään, että kirjoitukset ovat jo huomenna, ja eväät ovat hankkimatta. Huomenna taidan siis ottaa aivan tavalliset eväät, ja säästää kaviaarit jonkin muun aineen koroitukseen (niitä on tiedossa paljon). Mitä paremmat eväät, sen parempi arvosana! Näin se menee!
Photo: Irina Kolomijets
Jeps, opiskeluista tuli mieleeni, että voisin liittää tähän päivitykseen pari viimesyksyistä ja pulsuista yo-kuvaani.
Photo: Irina Kolomijets
Juhlani olivat Tykin ihanassa tiiliholviruokalassa <3
"Sweet Seventeen, your face is from a beauty magazine, Sweet Seventeen, Your body's an oasis for sex dreams." (Hanoi Rocks: Stop Cryin')
Sanotaan, että nainen on kauneimmillaan 17-vuotiaana. Minulla pitäisi kaiken järjen mukaan olla ikäkriisi, sillä mittarissa on jo huimat 20 vuotta. Mutta ehei, nyt kun mietin 17-vuotiasta itseäni, niin olin kaikkea muuta kuin kauneimmillani tai parhaimmillani - olin vain lapsi, joka luuli olevansa aikuinen. Yritin esittää itsevarmaa, vaikka todellisuudessa itseluottamus olikin nollassa. En vieläkään ymmärrä elämästä ja maailmankaikkeudesta kaikkea, mutta ainakin mä ymmärrän nyt sen, etten ymmärrä. Life's an adventure! <3 Mä voin suunnitella mun koko elämän, miehen ja viran ja talonkin - mut kaikki menee toisin, joku suunnittelee mua paremmin. Jokaisen meidän elämä on korkeemmissa käsissä, eipä siis murehdita turhia! <3
Nuotta-lehdestä joskus 09
Kuva: Kaisu Ojansivu
Mutta niin. Vietin melko epätavallisen ja "aikuismaisen" 17-vuotiaan vuoden - vuosi sisälsi nimittäin mm. kihlautumisen, häälehtien suurkulutusta ja töiden tekoa lukio-opintojen ohessa, jotta saisi unelmahäät kasaan.
Kihlajaiskuva vuodelta 2009
Vastapainona oli kuitenkin onneksi mm. ihanan kummipojan syntymä, tykkeilyä, tiimiä, ihania kavereita yms! :)
Mulla on ihan normaaleja kavereita ;)
Hihih, lastenleirillä isosena ja tuolien pukemista! ;D Ei jaksa selittää, mut paikalla olleet muistaa! Eli kuvassa Ellu, Ulla ja minä ;)
Chrisu alle päivän ikäisenä <3
Tällaista tällä kertaa! Kiva muistella välillä vähän menneitä vuosia. Itsellä pyörii päässä vielä paljon enemmän ajatuksia, mutta enpä taida raapustaa niitä tänne kaikkien luettavaksi. ;) Tämä nyt oli vaan tällainen tylsähkö kuvapäivitys. :D
Nyt voisin jatkaa vapaapäivän viettoa - huomenna minulla onkin taas promokeikka Nokialla. Ihanaa päivää kaikille! <3
Padin suoja on tietysti pinkki! Kuvassa on myös tassut, jotka ostin reilu viikko sitten Traconista. Tumput tulevalle talvelle! Tai kyllä niille jo nytkin on käyttöä, olen ollut jo useasti aevan jäässä! :/
