Unelmakumppani

Hei rakkaat kanssamatkaajat!

Mitä teille kuuluu? Minulle kuuluu juuri nyt ihmeellisen hyvää - on ollut upeita seikkailuja ja olo on hyvin odottava. :) Paljon on myös ollut tuulimyllyjä vastaan taistelua, mutta positiivisiin asioihin kannattaa keskittyä ja niistä kannattaa nauttia täysillä silloin kun niitä on.

Mekko: Cybershop (http://www.cybershop.fi/)

Näin talven kynnyksellä ajattelin palata hetkeksi kesäisiin tunnelmiin ja lisätä tähän postaukseen muutaman kuvan viime kesältä, valokuvaajana pupurakas ystäväiseni Venla Maijanen. :) Tässä on linkki hänen valokuvausblogiinsa, liittykää ihmeessä lukijoiksi (tai käykää ainakin tutustumassa):http://kettuinen.blogspot.fi/

Ajattelin tänään kirjoittaa lyhyesti aiheesta, joka liittyy aiempiin postauksiini (ja johon liittyen olen saanut kysymyksiä) - millainen on unelmamieheni. :D Monet uskovaiset tytöt listaavat unelmamiehensä ominaisuudet paperille ja rukoilevat sitten säännöllisesti Jumalaa johdattamaan itsellensä tällaisen kumppanin. Ajatus on kaunis ja olen kuullut monilta, että se on toiminut. Itse en ole tehnyt tällaista, sillä minulla on tällä hetkellä elämässä niin paljon muutakin ajateltavaa, kuin seurustelukumppanin löytäminen. (Mutta tytöt kokeilkaa, kyllä Jumala vastaa rukouksiin)! Siitä huolimatta, minulla on suhteellisen selkeä visio monista unelmapoikaystävän ominaisuuksista. :)

Aloitetaan pinnallisesta puolesta, eli ulkonäöstä. Tiedän, etten ole itse kovinkaan kaunis, mutta siitä huolimatta ihailen miehissä sellaisia piirteitä, joihin minulla ei olisi ehkä "varaa". Ensinnäkin, pidän pitkistä (yli 180 cm) miehistä, vaikka itse olen melkoisen pikkuinen. Toinen heikkouteni on lihakset (erityisesti vatsalihakset), vaikka itselläni ei ole (eikä ole koskaan ollut) six-packista tietoakaan.:)

Sen sijaan sillä, että onko mies tumma vai vaalea, ei ole minulle mitään merkitystä. Toivon kuitenkin tässä (kuten monessa muussakin ulkonäköön liittyvässä asiassa) mieheltä luonnollisuutta - keinorusketus, säärien ajelu yms ovat minulle ehdoton turn-off. :)

Mutta sitten muihin ominaisuuksiin - kaikkein tärkeintä on, että mies saa minut tuntemaan oloni uniikiksi. En tule koskaan haluamaan poikaystävää, jolle kelpaa kuka vain. Tämä liittyy osaksi huonoon itsetuntooni, mutta haluaisin edes unelmadeittini tai -poikaystäväni seurassa tuntea oloni ainutlaatuiseksi. Arvostan vanhanajan herrasmiehiä, jotka omaavat hyvät käytöstavat, vievät romanttisille illallisille ravintolaan, tuovat kukkia, tempaavat minut suurenmoisiin seikkailuihin ja niin edelleen. Kaikenlainen romanttisuus on ehdotonta plussaa!

Uskon, että naiset on luotu tavoiteltaviksi. Olenkin tehnyt päätöksen, etten aio enää ikinä juosta yhdenkään miehen perässä. Jos mies haluaa minut tyttöystäväksensä, hän saa taistella sen eteen.:)

Mielestäni kaikissa parisuhteissa olisi ehdottoman tärkeää, että löytyisi joitakin yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Tämä siksi, että mielestäni yksi kestävän suhteen salaisuuksista on ystävyys, koska polttava alkuhuuma ei tule välttämättä kestämään ikuisesti - rakastuminen on tunne, mutta rakkaus on loppupeleissä valinta.

Yhteisen ajan lisäksi on kuitenkin tärkeää, että molemmilla on myös oma elämä ja omat harrastuksensa - ketään ei voi, eikä ketään saa kahlita.

Tällaista tällä kertaa.:) Millainen teidän unelmakumppaninne on?

Vaikeudet voitoksi

Suurenmoiset kiitokset kaikille ihanista kommenteista edellisessä postauksessani! Minulle tuli niin hyvä mieli, koska pelkäsin hieman aluksi, että saisin aivan päinvastaista palautetta. :) Laittakaa ihmeessä jatkossakin kommentteja ja kysymyksiä - kommunikoin mielelläni niin tuttujen kuin tuntemattomienkin lukijoiden kanssa.

Linkitin edellisen tekstini myös esimerkiksi Facebookin Uskovaiset nuoret -ryhmään. Muun muassa siellä tekstini aiheutti monenlaista keskustelua ja sain kritiikkiä (aivan ystävällistä sellaista) sinisilmäisyydestä ja lapsellisuudesta...

Naiivi - en lähde kiistämään, ettenkö olisi sellainen. Haluan kuitenkin kertoa, että olen tähän ikään (21 vuotta) mennessä ehtinyt jo käydä lävitse avioeron. En soisi kenenkään joutuvan kokemaan samaa. Toisaalta, täytyy kuitenkin muistaa, että heikkoudet voi aina (ainakin jossain määrin) kääntää vahvuuksiksi. Esimerkiksi minun tilanteessani olen avioeron avulla oppinut ymmärtämään, että millainen on aidosti ihannekumppanini ja millainen se ei ainakaan ole...

Jos sinulla on siis millaisia vaikeuksia vain, niin muista, että kaikesta voi selvitä. Tiedän myös sen, että nämä minun asiani ovat varmasti todella vähäpätöisiä verraten monien muiden ihmisten taisteluihin. Haluan etenkin juuri sellaisille ihmisille muistuttaa, että timantit hiotaan kovassa paineessa.<3

Elän tällä hetkellä omituisia aikoja, koska entinen aviomieheni menee tällä viikolla uusiin naimisiin. Löytyyköhän Suomesta ketään muuta 21-vuotiasta tyttöä, jonka entinen aviomies olisi jo uudessa avioliitossa. ;D Mutta niin. Erikoiseltahan tämä tilanne nyt tuntuu, koska olen herkkä ihminen, ehkä hauraskin... Mutta se on myös minun vahvuus, että oon herkkä...

Kariutuneesta avioliitosta huolimatta en ole lakannut uskomasta tosi rakkauteen, päinvastoin. Muutenkin on tapahtunut hyviä asioita, koska "se oikea minä" oli kateissa useamman vuoden ja nyt eron jälkeen on tuntunut, että olen ikään kuin palannut.

"Mun talossa asuu aina yksinäinen prinsessa.
Se etsii jostain kotia ja kultaista taivasta.
Tää kuullostaa hölmöltä, mutta sanon sen kuitenkin:
mä uskon että satuja on olemassa oikeesti."
 (Jippu: Enkelten kaupunki) 

Tällaista tällä kertaa. Nauttikaahan ihanista syyspäivistä! :)

Sydämellisin terkuin,
Maria

Meikitön kuva lauantailta Ullan häistä.:D (Mutta Ulla oli kaunis minunkin puolestani!)
(Mekko: kaverin vanha)

Rakkaudesta

"En olisi ikinä uskonut, että pysyt noinkin kauan sinkkuna", "Miten tuollainen tyttö voi olla vapaa?", "Miksi olet sinkku?", "Olet aivan liian nirso"... Olen saanut kuulla esimerkkien kaltaisia lausahduksia ja kysymyksiä väsyttävän paljon viimeisen vuoden aikana. Tästä inspiroituneena päätin tehdä pienen postauksen siitä, mitä ajattelen rakkaudesta.

Ensinnäkään, minulla ei ole tarvetta olla tai esittää nykyajan viileän itsevarmaa ja riippumatonta uranaista. Olen pohjaton romantikko, ja haaveilen siitä, että minulla olisi sitten isona oma perhe johon voisin panostaa täydestä sydämestä. Kyse on vain siitä, että en stressaa tai halua kiirehtiä asiassa - minulle kelpaa vain yksi ja ainoa oikea, Jumalan minulle tarkoittama kumppani. Universumin halki joku on jo tulossa minua kohti. Minun ei tarvitse siis tyytyä yhtään vähempään.

Minua inhottaa ja ällöttää nykypäivän seksikeskeinen kulttuuri, jossa yhden yön suhteet ovat sinkkujen arkipäivää ja jossa Cosmopolitan tyrkyttää "fuckbuddy"-suhteita. Jokainen saa ja jokaisen pitää tietenkin tehdä asiat juuri niin kuin parhaaksensa kokee. Mietin kuitenkin hyvin usein, että olenko todella liian romanttinen elämään tässä ajassa? Itse en nimittäin voisi kuvitellakaan harrastavani seksiä muun kuin tosi rakkauden kanssa. En myöskään usko, että kukaan voi olla kokemuksen myötä (tai sen puutteesta) erityisen "hyvä" tai "huono" sängyssä - seksi on mielestäni ensisijaisesti kahden ihmisen välistä välittämistä ja osoitusta rakkaudesta.

Totuus tietenkin on, että jokainen tarvitsee ja kaipaa rakkautta. Moni kipuilee varmasti sen kanssa, että mitä jos sitä oikeaa ei löydykään, tai mitä jos se on jo mennyt ohitse. Itsellä on rauha asian kanssa, koska lähtökohtaisesti en tarvitse kumppania. Mulla on Jeesus ja Hän yksin riittää. Sitä paitsi ketään ihmistä ei voi vaatia täyttämään sitä paikkaa tai kaipuuta sydämessä, jonka vain yksin Jumala voi täyttää. Siihen ei pysty maailman ihaninkaan poika- tai tyttöystävä. Sitten joskus, kun päädyn tulevan kumppanini kanssa yhteen, suhde tulee perustumaan sydämen valinnalle eikä sille, että minulla olisi pakko olla joku. Tosi rakkaus on valtava voima ja tosi rakkaus odottaa.

Arvostan tulevaa kumppaniani niin paljon, etten tahdo säätää muiden kanssa. Jos nyt sinkkuvaiheessakin esimerkiksi suutelisin satunnaisen baarituttavuuden kanssa, kokisin pettäväni herra oikeaa. Kuulostaa radikaalilta, mutta näin minä ajattelen itseni kohdalla. En koe menettäneeni tai menettäväni mitään. Tämä on minulle valtava voimavara, koska uskon, että joskus vielä odottamiseni palkitaan moninkertaisesti.

Tämä on mielestäni yksi kauneimmista rakkauslauluista ikinä -

jokainen sana kuvastaa sitä, mitä minä ajattelen tosi rakkaudesta. "Illan harmaassa tulet vastaan pelotta" <3 Ja jos ketään ei koskaan tule, niin mitä sitten?! Aina voin ryhtyä hulluksi kissanaiseksi ja elää täysin tyydyttävän elämän! :)

 Äskeiset ajatukset ovat hyvin henkilökohtaisia ja pätevät minuun. Ketään muuta en vaadi ajattelemaan samalla tavalla, enkä tuomitse ketään. Jokaisen on löydettävä oma ainutlaatuinen polkunsa.