Lukijat

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Rakkaudesta

"En olisi ikinä uskonut, että pysyt noinkin kauan sinkkuna", "Miten tuollainen tyttö voi olla vapaa?", "Miksi olet sinkku?", "Olet aivan liian nirso"... Olen saanut kuulla esimerkkien kaltaisia lausahduksia ja kysymyksiä väsyttävän paljon viimeisen vuoden aikana. Tästä inspiroituneena päätin tehdä pienen postauksen siitä, mitä ajattelen rakkaudesta.


Ensinnäkään, minulla ei ole tarvetta olla tai esittää nykyajan viileän itsevarmaa ja riippumatonta uranaista. Olen pohjaton romantikko, ja haaveilen siitä, että minulla olisi sitten isona oma perhe johon voisin panostaa täydestä sydämestä. Kyse on vain siitä, että en stressaa tai halua kiirehtiä asiassa - minulle kelpaa vain yksi ja ainoa oikea, Jumalan minulle tarkoittama kumppani. Universumin halki joku on jo tulossa minua kohti. Minun ei tarvitse siis tyytyä yhtään vähempään.


Minua inhottaa ja ällöttää nykypäivän seksikeskeinen kulttuuri, jossa yhden yön suhteet ovat sinkkujen arkipäivää ja jossa Cosmopolitan tyrkyttää "fuckbuddy"-suhteita. Jokainen saa ja jokaisen pitää tietenkin tehdä asiat juuri niin kuin parhaaksensa kokee. Mietin kuitenkin hyvin usein, että olenko todella liian romanttinen elämään tässä ajassa? Itse en nimittäin voisi kuvitellakaan harrastavani seksiä muun kuin tosi rakkauden kanssa. En myöskään usko, että kukaan voi olla kokemuksen myötä (tai sen puutteesta) erityisen "hyvä" tai "huono" sängyssä - seksi on mielestäni ensisijaisesti kahden ihmisen välistä välittämistä ja osoitusta rakkaudesta.

Totuus tietenkin on, että jokainen tarvitsee ja kaipaa rakkautta. Moni kipuilee varmasti sen kanssa, että mitä jos sitä oikeaa ei löydykään, tai mitä jos se on jo mennyt ohitse. Itsellä on rauha asian kanssa, koska lähtökohtaisesti en tarvitse kumppania. Mulla on Jeesus ja Hän yksin riittää. Sitä paitsi ketään ihmistä ei voi vaatia täyttämään sitä paikkaa tai kaipuuta sydämessä, jonka vain yksin Jumala voi täyttää. Siihen ei pysty maailman ihaninkaan poika- tai tyttöystävä. Sitten joskus, kun päädyn tulevan kumppanini kanssa yhteen, suhde tulee perustumaan sydämen valinnalle eikä sille, että minulla olisi pakko olla joku. Tosi rakkaus on valtava voima ja tosi rakkaus odottaa.


Arvostan tulevaa kumppaniani niin paljon, etten tahdo säätää muiden kanssa. Jos nyt sinkkuvaiheessakin esimerkiksi suutelisin satunnaisen baarituttavuuden kanssa, kokisin pettäväni herra oikeaa. Kuulostaa radikaalilta, mutta näin minä ajattelen itseni kohdalla. En koe menettäneeni tai menettäväni mitään. Tämä on minulle valtava voimavara, koska uskon, että joskus vielä odottamiseni palkitaan moninkertaisesti.


Tämä on mielestäni yksi kauneimmista rakkauslauluista ikinä -
jokainen sana kuvastaa sitä, mitä minä ajattelen tosi rakkaudesta. "Illan harmaassa tulet vastaan pelotta" <3 Ja jos ketään ei koskaan tule, niin mitä sitten?! Aina voin ryhtyä hulluksi kissanaiseksi ja elää täysin tyydyttävän elämän! :)


 Äskeiset ajatukset ovat hyvin henkilökohtaisia ja pätevät minuun. Ketään muuta en vaadi ajattelemaan samalla tavalla, enkä tuomitse ketään. Jokaisen on löydettävä oma ainutlaatuinen polkunsa.


27 kommenttia:

  1. Ihana teksti, niin minäkin ajattelen <3 siu!

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana teksti ja niin totta! Itsellä aika lailla sama tilanne ja tottakai välillä vähän turhautuu mutta kun jaksaa vaan uskoo että sillon kun kukaan muu ei oo siinä niin jumala on<3 hei siunausta ja kaikkee hyvää sun elämään!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Oon aivan häkeltynyt siitä, että joiltain tulee anonyyminä noin positiivisia palautteita!:) Piristävää! Siunausta sullekin!<3

      Poista
  3. Ihana blogiteksti! Kirjotit asiat niin kauniisti ja niin oikein! <3 ää mä en kestä!

    Mä liityn sun blogin lukijaks (sit kun kirjaudun jollai muulla laitteella ku puhelimella), liitytkö mun? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!!! Kylläpä tässä tulee hyvälle mielelle! :) Tietenkin voin liittyä blogisi seuraajaksi.:)

      Poista
  4. Ihana blogiteksti! Kirjotit asiat niin kauniisti ja niin oikein! <3 ää mä en kestä!

    Mä liityn sun blogin lukijaks (sit kun kirjaudun jollai muulla laitteella ku puhelimella), liitytkö mun? :)

    VastaaPoista
  5. Hienoo, että joku uskaltaa kertoo omia mielipiteitään vaikka eroavatkin massan mielipiteestä! Tosi rakkaus odottaa ja jos Jumala on jonkun oikean meille tarkoittanut, ei se mene niin vain ohi...

    VastaaPoista
  6. On kyllä todell aihailtavaa, että kehtaa näinkin julkisesti kertoa omista mielipiteistään ja aatteistaan.

    Mutta oletko koskaan ajatellut sitä, että se Tosi Rakkaus ei välttämättä iske sinuun kuin salama kirkkaalta taivaalta? Se sinulle Oikea voi hyvinkin olla se yhden illan baarituttavuus, johon ajan mittaan ihastuu, rakastuu ja kasvaa kiinni? Mistä löydät sen Oikean, jos et kokeile?

    Minä tosin rakastuin elämäni mieheen ensisilmäyksellä, mutta moneen otteeseen olen kuullut tarinoita niistä, jotka ovat vasta vuosien ystävyyden jälkeen rakastuneet, tai joiden rakkaus on alkanut yhden yön jutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Tosiaan, en usko rakkauteen ensisilmäyksellä! En ole koskaan edes ihastunut kehenkään saman tien, se vaatii niin paljon enemmän kuin pelkkää pinnallisuutta. Mä en kuitenkaan halua lähteä kokeilemaan ketään, josta en ole täysillä kiinnostunut niin järki- kuin myös tunnetasolla. Kaihdan myös sitä, jos tuntemattomat lähestyvät mua iskemismielessä, koska se tuntuisi musta niin pinnalliselta.

      Poista
  7. aivan älyttömän ihana teksti!! tsemppiä sulle jatkossakin:) liityn sun lukijaksi, liity sä mun?(:

    -Sara
    www.tavallistaelamaako.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurenmoiset kiitokset!<3 Tsemppiä siullekin ja enkeleitä matkalle! Liityin blogiisi.:)

      Poista
  8. Hyvä teksti! Mulla on aika samanlaisia ajatuksia, kiva kuulla etten oo ainoa. En halua seurustella vaan ihan kenen tahansa kanssa "kunhan olisi vaan joku", vaan etsin just sitä Oikeaa :D

    Ja kissanaiseus (minä hankkisin kyllä kämpän täyteen pörröisiä chichilloja) on onneksi aina vaihtoehto :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia!<3 Oon ihan kyyneleet silmissä, kun on tullut näin positiivisia palautteita.<3
      Hienoa, että sinäkin ajattelet noin! Odota sitä oikeaa, ja hän tulee arvostamaan sua niiin paljon! :)

      Poista
  9. Aivan ihana kirjoitus <3 ja olen samaa mieltä ihan täysin! :)

    VastaaPoista
  10. Moi maria, liityin kanssa sun lukijaksi tuossa hetki sitten :) Tuota tähän mitä oot kirjottanu niin ei kannata kuitenkaan ajatella elämää ja rakkautta liian sinisilmäisesti ja naivisti koska siinä sitten kyllä sydän särkyy. Olen myös omassa blogissani rakkaudesta kirjoittanut ja liitän sen tekstin nyt tähän ja tämä myöskin vain oma mielipiteeni oman elämäni pohjalta.

    Rakkaus ja suhde on sellasia asioita joiden eteen tulee tehdä töitä sillä ne eivät pysy ellei niiden eteen tee asioita. Alkuhuuman jälkeen monet eroavat joka on surullista ja myöskin kriisit joita jokaisessa suhteessa on johtavat liian usein eroon. Ei ole olemassakaan disneyn prinsessa ruusus rakkautta ja suhdetta jossa he vaan elävät elämänsä onnellisena loppuun asti ja kaikki on yhtä huumaa ja romantiikkaa.
    Pitkät ja kestävät suhteet ja rakkaus vaatii kärsivällisyyttä, kompromisseja, sinnikkyyttä, anteeksi antoa, riitoja, kriisejä, keskustelu taitoa ja tietenkin tahtoa olla kaikesta huolimatta toisen kanssa.
    Intohimo vaatii myös työtä, ei sekään säily noin vaan ellei sen eteen tee asioita, virikkeitä, härskejä puheita, toisen kehumista, seksikkäitä alusvaatteita ja uusien asioiden kokeilua seksissä ja myöskin taitoa keskustella.
    Kaiken kaikkiaan suhde vaatii työtä jotta rakkaus ja intohimo säilyy, liian moni nyky maailmassa antaa periksi kun joku tuntuu liian vaikealta. Rakkaus on tahdon asia kuten vihkiessä kysytään että tahdotko sinä.
    Jokainen varmaan tietää jonkun suhteen joka on kestänyt kauan ja saattaa ihailla kyseisiä ihmisiä, ne ovat juuri niitä suhteita joissa ollaan kärsitty ja nähty paljon mutta kuitenkin sinnikkäästi oltu yhdessä ja tehty töitä sen rakkauden ja suhteen eteen ja tahdottu todella olla siinä mutta prinsessa ruusus rakkaudesta se on kaukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Olen todellakin monessa asiassa samaa mieltä kanssasi - kauneinkin rakkaustarina vaatii vaivannäköä ja huomaavaisuuksia. Olen valmis panostamaan paljon parisuhteeseen, mutta juuri siksi miehen täytyy olla sellainen, joka on itsekin valmis samaan. Mutta jotta olen valmis panostamaan parisuhteeseen, se vaatii alkuun rakastumisen. Ja miehen täytyy olla melkoinen pakkaus, että miut saa ihastumaan. Mulle ei kelpaa kuka vain.

      Poista
  11. Hei!

    Luin blogikirjoituksiasi, ja päätin kirjoittaa kommentin. Toivottavasti ajattelet kirjottamaani, mutta et suutu siitä (ainakaan pahasti).

    Vaikuttaa siltä, että elät tietyn tyyppisessä haavemaailmassa -ns. Disney satua- joka ei vastaa todellisuutta.
    Näytät hyvältä, mutta prinsessa-höpötyksesi puolestaan todennäköisesti karkottaa potentiaalisia mieskandidaatteja.

    Mies ei miellä itseään prinssiksi ja siten nainen, joka näkee itsensä prinsessana, on naiivi (jopa tyhmä) miehen mielestä.

    Toteat (mitä ikinä lauseesi tarkoittaakaan):
    "Ja miehen täytyy olla melkoinen pakkaus, että miut saa ihastumaan. Mulle ei kelpaa kuka vain."

    Mies heittää vastapalloon, että naisen pitää olla melkoinen pakkaus. Oletko?
    Olet kokenut avioeron (jo nuorella iällä). Uskovaisten keskuudessa avieronneen naisen markkina-arvo on melko alhaalla (lähes olematon). Elämme kilpailuyhteiskunnassa, jossa parisuhteen saavuttaakseen joutuu (jotkut enemmän ja toiset vähemmän) laskemaan kriteereitään kumppanistaan. Joten kannattaa ehkä laittaa ne jalat maahan ja riisua se prinsessaharso päästä.

    Itse näen, että "se oikea" on se, jonka kanssa ihminen menee naimisiin. Ennen sitä "tahdon" hetkeä henkilö ei ole vielä lukkoon lyöty.

    Teksteistäsi käy lisäksi ilmi, että odotat miehen olevan aloitteellinen. Mitenkäs teet, jos olet itse kiinnostunut, mutta mies ei ole vielä sinua huomannut? -Tottakai ihminen kiinnittää ensimmäisenä ulkonäköön huomionsa-. Jäätkö kuin nalli kalliolle odottamaan, että mies huomaisi, vaikka se olisi mahdotonta (esim. väen paljaous) ?

    "Mutta jotta olen valmis panostamaan parisuhteeseen, se vaatii alkuun rakastumisen."
    Eikö ihastuminen riitäkkään? Miksi pitäisi olla alussa rakastunut?

    Ystävällisin terveisin,
    Jeppe,
    kaikkien kauniiden naisten sankari.

    ps. Tuli kyl niin inkvisitorinen teksti, että melkeen muut lukijat ja sinä haistatte noitarovion käryävän. Joten sori!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jeppe!

      Kommenttisi oli asiallinen ja kirjoitat hyvin, joten en tietenkään suutu. Arvostan kaikenlaisia asiallisia kommentteja ja mielipiteitä! Tottakai (rehellisesti sanottuna) kommenttisi satutti hivenen, mutta itsepähän itseni olen asettanut tähän asemaan kirjoitettuani kyseisen tekstin.

      Mainitset "markkina-arvoni" olevan uskovaisten keskuudessa olevan alhainen/olematon johtuen avioerosta. Tämä saattaa olla jossain piireissä totta, mutta itse henkilökohtaisesti en ole törmännyt sellaiseen. Ja toisaalta, en muutenkaan (kokemuksen syvällä rintaäänellä sanottuna) välttämättä sopisi yhteen fundamentalistin kanssa. :)

      "Elämme kilpailuyhteiskunnassa, jossa parisuhteen saavuttaakseen joutuu (jotkut enemmän ja toiset vähemmän) laskemaan kriteereitään kumppanistaan. Joten kannattaa ehkä laittaa ne jalat maahan ja riisua se prinsessaharso päästä."
      Minun korvaani tuollainen ajatustapa kuulostaa melko epätoivoiselta. Miksi pitäisi olla jonkun kanssa yhdessä vain siksi, ettei "joutuisi" olemaan sinkku?

      Mukavaa syksyä sinulle! :)

      Sydämellä,
      Maria

      Poista
    2. Rakas Maria,

      Imartelet hienosti ja/tai sitten se johtuu hyvästä kotikasvatuksesta. ;) Kommenttinihan oli -näin jälkikäteen ajateltunu- täysin mauton & asiaton. Se oli provokatiivinen ja ylimitoitettu, Ikäänkuin olisi lyönyt pähkinää työmiehen lekalla. Pahoittelen sitä, että satutin sinua! Jossittelua, mutta: kasvotusten en olisi sanonut kuten kirjoitin -vaan jotenkin muutoin.

      Kuitenkin havaitsen, että kommentistasi päätellen toin omat pointtini jotenkin epäselvästi ilmi, joten oikaisen ja täsmennän:

      Tarkoitin lähinnä sitä, että kun tietyt asiat vastaavat toisiaan, niin homma toimii. Esim. urheilijat pariutuvat keskenään eivät ei-urheilullisten kanssa. Koska heillä on se sisäänkirjoitettu olettama millainen puolison pitää olla. Urheilemattomuus voi olla este siten, vaikka tyyppi muuten hyvä olisikin. Uskovaisilla asiat/arvot joista pitää kiinni on vastaavassa asemassa.
      Tietenkin jokainen määrittelee mitä haluaa. Avioero -toiselle estävä tekijä toiselle ei, tai kriteeristään voi luopua- on kiinni yksilön kannasta. Tätä tarkoitin kriteerien laskemisella. Tosin sanottuna täydellistä miestä/naista ei olekkaan. Ajatustapa ei siten ole epätoivoinen tai fundamentalistinen, vai kuinka? Se on realismia. Olisihan se varmasti sääli, mikäli heittäisi huippuyksiön romukoppaan vain sen takia -että jokin tietty asia/piirre ei miellytä -mikäli se asia/piirre ei ole perustavanlaatuinen- ja henkilö muutoin on bueno.

      Hyvää alkanutta talvea!

      Sinun Jeppesi ;)



      Poista
    3. Universaalisesti täydellistä miestä tai naista ei tietenkään ole olemassa. Uskon kuitenkin, että jokaiselle on se yksi ja ainoa oikea - täten he ovat täydellisiä toisillensa. :) Ja kunnolla rakastuneena toisen näkee muutenkin täydellisenä. Olen kerran elämässäni ollut totaalisen ihastunut mieheen, josta sanoin kavereilleni, että tuota kuumempaa, ihanampaa tai paremmannäköistä ei olekaan - no kaverit eivät olleet ollenkaan samaa mieltä. Täten se mies oli mun silmissä täydellinen, vaikkei muiden silmissä ollutkaan.:)

      Mukavaa alkavaa talvea sinullekin Jeppe! :)

      Poista

Cheer my day up - leave a comment! ^.^