Linkitin edellisen tekstini myös esimerkiksi Facebookin Uskovaiset nuoret -ryhmään. Muun muassa siellä tekstini aiheutti monenlaista keskustelua ja sain kritiikkiä (aivan ystävällistä sellaista) sinisilmäisyydestä ja lapsellisuudesta...
Naiivi - en lähde kiistämään, ettenkö olisi sellainen. Haluan kuitenkin kertoa, että olen tähän ikään (21 vuotta) mennessä ehtinyt jo käydä lävitse avioeron. En soisi kenenkään joutuvan kokemaan samaa. Toisaalta, täytyy kuitenkin muistaa, että heikkoudet voi aina (ainakin jossain määrin) kääntää vahvuuksiksi. Esimerkiksi minun tilanteessani olen avioeron avulla oppinut ymmärtämään, että millainen on aidosti ihannekumppanini ja millainen se ei ainakaan ole...
Jos sinulla on siis millaisia vaikeuksia vain, niin muista, että kaikesta voi selvitä. Tiedän myös sen, että nämä minun asiani ovat varmasti todella vähäpätöisiä verraten monien muiden ihmisten taisteluihin. Haluan etenkin juuri sellaisille ihmisille muistuttaa, että timantit hiotaan kovassa paineessa.<3
Elän tällä hetkellä omituisia aikoja, koska entinen aviomieheni menee tällä viikolla uusiin naimisiin. Löytyyköhän Suomesta ketään muuta 21-vuotiasta tyttöä, jonka entinen aviomies olisi jo uudessa avioliitossa. ;D Mutta niin. Erikoiseltahan tämä tilanne nyt tuntuu, koska olen herkkä ihminen, ehkä hauraskin... Mutta se on myös minun vahvuus, että oon herkkä...
Kariutuneesta avioliitosta huolimatta en ole lakannut uskomasta tosi rakkauteen, päinvastoin. Muutenkin on tapahtunut hyviä asioita, koska "se oikea minä" oli kateissa useamman vuoden ja nyt eron jälkeen on tuntunut, että olen ikään kuin palannut.
"Mun talossa asuu aina yksinäinen prinsessa.
Se etsii jostain kotia ja kultaista taivasta.
Tää kuullostaa hölmöltä, mutta sanon sen kuitenkin:
mä uskon että satuja on olemassa oikeesti."
(Jippu: Enkelten kaupunki)
Tällaista tällä kertaa. Nauttikaahan ihanista syyspäivistä! :)
Sydämellisin terkuin,
Maria
 |
| Meikitön kuva lauantailta Ullan häistä.:D (Mutta Ulla oli kaunis minunkin puolestani!) (Mekko: kaverin vanha) |
