Lukijat

tiistai 10. syyskuuta 2013

Unelmat ja onnellisuus

Hei taas! Blogini on nyt herännyt henkiin, tämä on jo toinen postaus tällä viikolla - ennenkuulumatonta. :) Kaveri facebookissa ehdotti, että kirjoittelisin useammin, joten nyt intoa riittää aiempaa enemmän. Laittakaa ihmeessä kommenttia jatkossakin, se tekisi minut hyvin iloiseksi. :)

Kävimme sunnuntaina Annikan kanssa valokuvailemassa Tampereen keskustassa. Kuvia on paljon, mutta liitän tähän postaukseen kaksi kuvaa:

Mekko on löytö Facebookin kirpputorilta, merkkinä Bodyline. Mitä tykkäätte? :)

Olen miettinyt viime aikoina paljon unelmia ja onnellisuutta. Mistä te unelmoitte ja mikä tekee teidät onnelliseksi? Itselleni monet yksittäiset unelmat ovat aina olleet hyvin salaisia. Uskoakseni ainakin minun kohdallani se johtuu siitä, että pelkään ihmisten vastareaktioita - kun jotain itsellensä tärkeää sanoo ääneen, silloin tulee myös asettaneeksi itsensä hyvin haavoittuvaan asemaan. Se on hirveä tunne, jos kertoo jollekin jonkun salaisen haaveen, ja sitten se lytätään täysin.

Uskon, että perusonnellisuus elää pienissä asioissa. Esimerkiksi minä olen viime päivinä tullut onnelliseksi ystävistä, lauleskelusta, käsitöistä, leipomisesta, kokkaamisesta, perheestä, eläimistä, ihanista lapsista... Listaa voisi varmasti jatkaa vielä pitkään.

Suuret unelmat ovat sitten tietenkin asia erikseen. Onko teillä jokin merkittävistä haaveista käynyt toteen? Olen pitänyt pienestä pitäen päiväkirjaa, ja aina päiväkirjan täytyttyä olen kirjoittanut viimeiselle sivulle suurimman unelmani. Unelmat ovat vuosien varrella vaihtuneet, mutta voin sanoa, ettei yksikään niistä ole käynyt toteen.:D

Kaikki listaamani unelmat ovat aina olleet hyvin konkreettisia, esimerkiksi haave näyttelijän ammatista. Nykyään ehkä suurin unelmani on täysin toisenlainen. Opin ymmärtämään sen yhden lempikirjoistani, Captivatingin avulla. "My greatest dream is to have an irreplaceable role in a beautiful story." Tarkennukseksi, Captivating on kristillinen kirja naiseudesta.

Yksi suurimmista unelmistani on siis saada tuntea itseni tärkeäksi ja ennen kaikkea uniikiksi näkymättömyyden, arvottomuuden ja mitättömyyden sijaan. Haaveilen korvaamattomasta roolista kauniissa romanssissa, seikkailussa.<3

Mukavaa viikon jatkoa kaikille! :)

7 kommenttia:

  1. Jokainen yksittäinen ihminen, lapsi, nuori, aikuinen, vanha, on aina ja kaikkialla täysin korvaamaton! Tiedä se. Joten sinäkin olet ainutlaatuinen ja korvaamaton kaikkine heikkousinesi ja vahvuuksinesi, kaikkinesi. Sinä olet juuri se, joka olet. Sinun ei tarvitse toteutua kenenkään toisen kautta. Luot oman elämäsi omilla valinnoillasi ja arvoillasi, toiveillasi ja pyrkimyksilläsi. Toteuta itsesi. Olet kaikkea mitä tahdot ja teet. Eikö haaveesi näyttelemisestä ole jo totetutunutkin? Olen ainakin itse nähnyt sinut näyttömön lavalla! Ja hyvin näytelitkin roolisi! :-) Minäkin näyttelin nuorena opiskelijana ja nautin siitä, mutta en haaveillut siitä ammattina. Taitojaan ja toiveitaan voi totetuttaa myös muulla tavoin ja ottaa oma luova minuutensa siten käyttöönsä. Luo oma itsenäinen ja riippumaton elämä! Keskity tekemiseen, anna omien pyrkimystesi ohjata itseäsi. Kuuntele tarkasti intuitiosi ääntä. Voimia sinulle! T. Satu

    VastaaPoista
  2. Komppaan vahvasti edellistä kommenttia! Jokainen on korvaamaton, etkä tarvitse seikkailua ja romanssia todistamaan sitä - ne ovat vain ihana lisä. Ihmisen korvaamattomuus ei toteudu kenenkään muun kautta, ei tekemisen kautta, eikä suoritusten kautta. Uskon, että useimmat myöntävät, että lapset ovat korvaamaton lahja - ei kannata unohtaa, että kun lapsi kasvaa aikuiseksi, ei se korvaamattomuus katoa minnekään! Olet edelleen yhtä korvaamaton ja elämässäsi on kaikki sama mielekkyys kuin mitä sinulla on ollut lapsenakin. Rakasta itseäsi ja kaikki muu tulee perässä. Elämäsi tärkein ihminen olet sinä itse.

    VastaaPoista
  3. Omat haaveeni ovat tosi erilaisia kuin sulla, mutta kuten sanoit, niitä tärkeimpiä ei mielellään julista ääneen. Suurimmat haaveeni tosin liittyvät just nyt opiskeluun ja "sen oikean" työpaikan saantiin. Romanssit ja seikkailut, no miksei, mutta mieluummin sellainen pohja elämälle, että tiedän seisovani omilla jaloillani tuli mitä tuli. Toi Captivatingin naiskuva on musta aika erikoinen enkä ainakaan itse tunnista siitä itseäni.

    VastaaPoista
  4. Mitään ei tietenkään voi yleistää - itselleni Captivating on kolahtanut suuresti, mutta mitään henkisiä ominaisuuksia ei voi koskaan yleistää kaikkiin naisiin. Jokainen on erilainen, eikä kenenkään pidä pyrkiä olemaan mitään muuta kuin mitä itse aidosti on. :)

    Kivoja viestejä, kiitos niistä! :) Kirjoitin tekstini melko hätäisesti, joten en ehkä kirjoittanut kovin selkeästi. On tietenkin totta, että jokainen ihminen on tavallaan korvaamaton. Itse en kuitenkaan hakenut aivan tuota takaa. Olen ollut koko elämäni näkymätön ja vain "yksi muiden joukossa". Unelmoin siis siitä, että saisin tuntea olevani uniikki ja enemmän kuin muut edes jossain asiassa / jollekin.:)
    Kaikki eivät tätä välttämättä ymmärrä, eikä sitä tarvitsekaan. Nykyihanne naisesta on itsevarma, riippumaton, vahva jne. Itse en ole sellainen, eikä kaikkien naisten tarvitse olla samasta muotista tehtyjä.

    VastaaPoista
  5. Mutta maria kenelle sinun koko ajan täytyy todistella olevasi erilainen ja uniikimpi kun muut?
    En tiedä huomaatko sitä mutta tuot kaikella tavalla itseäsi esiin niin että olisit spesiaalimpi kuin muut ihmiset.(esim tv-häät, mallihommat, näytteleminen, pukeutumistyyli, oman kropan pitäminen omissa puheissasi kuin olisit marilyn, kauno puheet ja tämä blogi... kenelle haluat todistella asioita ja miksi elät pilvilinnassa? Ymmärrän että haluat olla jollekin miehelle joskus se yksi ja ainoa oikea. Olet ollut jo yhdelle miehelle yksi ja ainoa ja esim äidillesi tulet aina olemaan uniikki ja ystäville olet uniikki.
    Puhut kauniita juttuja mutta katsot tätä maailmaa aika pahasti vaalean punaisen harson läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole mitään tarvetta todistella mitään, enkä pidä itseäni yhtään minään. Enkä todellakaan pyri tai edes halua olla kaikille kaikkea, missään kohtaa en ole sanonut sellaista.:)

      Häistä on aikaa jo yli kolme vuotta, olin silloin täysin eri ihminen mitä olen nykyään.

      Pukeutumistyyli? Viihdyn mekoissa yms "oudoissa" vaatteissa, onko se väärin?

      "Oman kropan pitäminen omissa puheissasi kuin olisit marilyn"? Saisinko esimerkkiä?

      Olisi mukava saada tietää, että kuka siellä kirjoittaa..?

      Poista
    2. Sinähän ihannoit marilynia joka oli oikeasti huonossa jamassa itsensä kanssa, mutta niin korostat omaa ulkonköäsi pukeutumisella ja pukeutumisella yleensä halutaan viestittää asioita itsestä.
      Vaikka häistäsi on jo tuon reipas kolmisen vuotta niin ei se kyllä ainakaan tekstiesi välityksellä näy että olisit yhtään erosta viisastunut vaan näet edelleen kaiken niin vaaleanpunaisena. Hyvä on uskoa ja toivoa että vielä löytää sen oikean mutta sinulla on aika epärealistinen käsitys elämästä ja suhteista. Tulet vielä tuolla tavalla putoamaan ja korkealta.

      Poista

Cheer my day up - leave a comment! ^.^