Lukijat

tiistai 10. syyskuuta 2013

Unelmat ja onnellisuus

Hei taas! Blogini on nyt herännyt henkiin, tämä on jo toinen postaus tällä viikolla - ennenkuulumatonta. :) Kaveri facebookissa ehdotti, että kirjoittelisin useammin, joten nyt intoa riittää aiempaa enemmän. Laittakaa ihmeessä kommenttia jatkossakin, se tekisi minut hyvin iloiseksi. :)

Kävimme sunnuntaina Annikan kanssa valokuvailemassa Tampereen keskustassa. Kuvia on paljon, mutta liitän tähän postaukseen kaksi kuvaa:

Mekko on löytö Facebookin kirpputorilta, merkkinä Bodyline. Mitä tykkäätte? :)

Olen miettinyt viime aikoina paljon unelmia ja onnellisuutta. Mistä te unelmoitte ja mikä tekee teidät onnelliseksi? Itselleni monet yksittäiset unelmat ovat aina olleet hyvin salaisia. Uskoakseni ainakin minun kohdallani se johtuu siitä, että pelkään ihmisten vastareaktioita - kun jotain itsellensä tärkeää sanoo ääneen, silloin tulee myös asettaneeksi itsensä hyvin haavoittuvaan asemaan. Se on hirveä tunne, jos kertoo jollekin jonkun salaisen haaveen, ja sitten se lytätään täysin.

Uskon, että perusonnellisuus elää pienissä asioissa. Esimerkiksi minä olen viime päivinä tullut onnelliseksi ystävistä, lauleskelusta, käsitöistä, leipomisesta, kokkaamisesta, perheestä, eläimistä, ihanista lapsista... Listaa voisi varmasti jatkaa vielä pitkään.

Suuret unelmat ovat sitten tietenkin asia erikseen. Onko teillä jokin merkittävistä haaveista käynyt toteen? Olen pitänyt pienestä pitäen päiväkirjaa, ja aina päiväkirjan täytyttyä olen kirjoittanut viimeiselle sivulle suurimman unelmani. Unelmat ovat vuosien varrella vaihtuneet, mutta voin sanoa, ettei yksikään niistä ole käynyt toteen.:D

Kaikki listaamani unelmat ovat aina olleet hyvin konkreettisia, esimerkiksi haave näyttelijän ammatista. Nykyään ehkä suurin unelmani on täysin toisenlainen. Opin ymmärtämään sen yhden lempikirjoistani, Captivatingin avulla. "My greatest dream is to have an irreplaceable role in a beautiful story." Tarkennukseksi, Captivating on kristillinen kirja naiseudesta.

Yksi suurimmista unelmistani on siis saada tuntea itseni tärkeäksi ja ennen kaikkea uniikiksi näkymättömyyden, arvottomuuden ja mitättömyyden sijaan. Haaveilen korvaamattomasta roolista kauniissa romanssissa, seikkailussa.<3

Mukavaa viikon jatkoa kaikille! :)

maanantai 9. syyskuuta 2013

Vaikeudet voitoksi

Suurenmoiset kiitokset kaikille ihanista kommenteista edellisessä postauksessani! Minulle tuli niin hyvä mieli, koska pelkäsin hieman aluksi, että saisin aivan päinvastaista palautetta. :) Laittakaa ihmeessä jatkossakin kommentteja ja kysymyksiä - kommunikoin mielelläni niin tuttujen kuin tuntemattomienkin lukijoiden kanssa.

Linkitin edellisen tekstini myös esimerkiksi Facebookin Uskovaiset nuoret -ryhmään. Muun muassa siellä tekstini aiheutti monenlaista keskustelua ja sain kritiikkiä (aivan ystävällistä sellaista) sinisilmäisyydestä ja lapsellisuudesta...

Naiivi - en lähde kiistämään, ettenkö olisi sellainen. Haluan kuitenkin kertoa, että olen tähän ikään (21 vuotta) mennessä ehtinyt jo käydä lävitse avioeron. En soisi kenenkään joutuvan kokemaan samaa. Toisaalta, täytyy kuitenkin muistaa, että heikkoudet voi aina (ainakin jossain määrin) kääntää vahvuuksiksi. Esimerkiksi minun tilanteessani olen avioeron avulla oppinut ymmärtämään, että millainen on aidosti ihannekumppanini ja millainen se ei ainakaan ole...

Jos sinulla on siis millaisia vaikeuksia vain, niin muista, että kaikesta voi selvitä. Tiedän myös sen, että nämä minun asiani ovat varmasti todella vähäpätöisiä verraten monien muiden ihmisten taisteluihin. Haluan etenkin juuri sellaisille ihmisille muistuttaa, että timantit hiotaan kovassa paineessa.<3

Elän tällä hetkellä omituisia aikoja, koska entinen aviomieheni menee tällä viikolla uusiin naimisiin. Löytyyköhän Suomesta ketään muuta 21-vuotiasta tyttöä, jonka entinen aviomies olisi jo uudessa avioliitossa. ;D Mutta niin. Erikoiseltahan tämä tilanne nyt tuntuu, koska olen herkkä ihminen, ehkä hauraskin... Mutta se on myös minun vahvuus, että oon herkkä...

Kariutuneesta avioliitosta huolimatta en ole lakannut uskomasta tosi rakkauteen, päinvastoin. Muutenkin on tapahtunut hyviä asioita, koska "se oikea minä" oli kateissa useamman vuoden ja nyt eron jälkeen on tuntunut, että olen ikään kuin palannut.

"Mun talossa asuu aina yksinäinen prinsessa.
Se etsii jostain kotia ja kultaista taivasta.
Tää kuullostaa hölmöltä, mutta sanon sen kuitenkin:
mä uskon että satuja on olemassa oikeesti."

 (Jippu: Enkelten kaupunki) 

Tällaista tällä kertaa. Nauttikaahan ihanista syyspäivistä! :)

Sydämellisin terkuin,
Maria
Meikitön kuva lauantailta Ullan häistä.:D (Mutta Ulla oli kaunis minunkin puolestani!)
(Mekko: kaverin vanha)