Lukijat

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Unelmakumppani

Hei rakkaat kanssamatkaajat!

Mitä teille kuuluu? Minulle kuuluu juuri nyt ihmeellisen hyvää - on ollut upeita seikkailuja ja olo on hyvin odottava. :) Paljon on myös ollut tuulimyllyjä vastaan taistelua, mutta positiivisiin asioihin kannattaa keskittyä ja niistä kannattaa nauttia täysillä silloin kun niitä on.
Mekko: Cybershop (http://www.cybershop.fi/)

Näin talven kynnyksellä ajattelin palata hetkeksi kesäisiin tunnelmiin ja lisätä tähän postaukseen muutaman kuvan viime kesältä, valokuvaajana pupurakas ystäväiseni Venla Maijanen. :) Tässä on linkki hänen valokuvausblogiinsa, liittykää ihmeessä lukijoiksi (tai käykää ainakin tutustumassa):http://kettuinen.blogspot.fi/

Ajattelin tänään kirjoittaa lyhyesti aiheesta, joka liittyy aiempiin postauksiini (ja johon liittyen olen saanut kysymyksiä) - millainen on unelmamieheni. :D Monet uskovaiset tytöt listaavat unelmamiehensä ominaisuudet paperille ja rukoilevat sitten säännöllisesti Jumalaa johdattamaan itsellensä tällaisen kumppanin. Ajatus on kaunis ja olen kuullut monilta, että se on toiminut. Itse en ole tehnyt tällaista, sillä minulla on tällä hetkellä elämässä niin paljon muutakin ajateltavaa, kuin seurustelukumppanin löytäminen. (Mutta tytöt kokeilkaa, kyllä Jumala vastaa rukouksiin)! Siitä huolimatta, minulla on suhteellisen selkeä visio monista unelmapoikaystävän ominaisuuksista. :)
Aloitetaan pinnallisesta puolesta, eli ulkonäöstä. Tiedän, etten ole itse kovinkaan kaunis, mutta siitä huolimatta ihailen miehissä sellaisia piirteitä, joihin minulla ei olisi ehkä "varaa". Ensinnäkin, pidän pitkistä (yli 180 cm) miehistä, vaikka itse olen melkoisen pikkuinen. Toinen heikkouteni on lihakset (erityisesti vatsalihakset), vaikka itselläni ei ole (eikä ole koskaan ollut) six-packista tietoakaan.:)

Sen sijaan sillä, että onko mies tumma vai vaalea, ei ole minulle mitään merkitystä. Toivon kuitenkin tässä (kuten monessa muussakin ulkonäköön liittyvässä asiassa) mieheltä luonnollisuutta - keinorusketus, säärien ajelu yms ovat minulle ehdoton turn-off. :)

Mutta sitten muihin ominaisuuksiin - kaikkein tärkeintä on, että mies saa minut tuntemaan oloni uniikiksi. En tule koskaan haluamaan poikaystävää, jolle kelpaa kuka vain. Tämä liittyy osaksi huonoon itsetuntooni, mutta haluaisin edes unelmadeittini tai -poikaystäväni seurassa tuntea oloni ainutlaatuiseksi. Arvostan vanhanajan herrasmiehiä, jotka omaavat hyvät käytöstavat, vievät romanttisille illallisille ravintolaan, tuovat kukkia, tempaavat minut suurenmoisiin seikkailuihin ja niin edelleen. Kaikenlainen romanttisuus on ehdotonta plussaa!

Uskon, että naiset on luotu tavoiteltaviksi. Olenkin tehnyt päätöksen, etten aio enää ikinä juosta yhdenkään miehen perässä. Jos mies haluaa minut tyttöystäväksensä, hän saa taistella sen eteen.:)

Mielestäni kaikissa parisuhteissa olisi ehdottoman tärkeää, että löytyisi joitakin yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Tämä siksi, että mielestäni yksi kestävän suhteen salaisuuksista on ystävyys, koska polttava alkuhuuma ei tule välttämättä kestämään ikuisesti - rakastuminen on tunne, mutta rakkaus on loppupeleissä valinta.

Yhteisen ajan lisäksi on kuitenkin tärkeää, että molemmilla on myös oma elämä ja omat harrastuksensa - ketään ei voi, eikä ketään saa kahlita.

Tällaista tällä kertaa.:) Millainen teidän unelmakumppaninne on?

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. ei se ollu! ku oikeesti nää sun ajatukset on =)

      Poista
    2. Taas Jeppe hiukan analysoi kollin näkökulmasta tekstiäsi (sanokaan toki, jos nämä tekstikyhäelmäni ovat turhaa, liikaa, paskaa tai roskaa).

      1) Ulkonäkö.

      Näytät todella hyvältä kuvissa. Kesätytöt on aina kuumaa kamaa!

      Kirjoitit:

      "Aloitetaan pinnallisesta puolesta, eli ulkonäöstä. Tiedän, etten ole itse kovinkaan kaunis, mutta siitä huolimatta ihailen miehissä sellaisia piirteitä, joihin minulla ei olisi ehkä "varaa". Ensinnäkin, pidän pitkistä (yli 180 cm) miehistä, vaikka itse olen melkoisen pikkuinen. Toinen heikkouteni on lihakset (erityisesti vatsalihakset), vaikka itselläni ei ole (eikä ole koskaan ollut) six-packista tietoakaan.:)"

      Sanot, että et ole "kovinkaan kaunis" - tai siis niin itse koet. Sori mutta olet väärässä, totaalisesti! Näytät, kuten edellä mainitsin -todella hyvältä. Kommenttisi taustalla saattaakin olla perinteinen, nuorille naisille tyypillinen huono itsetunto, johon myöhemmin viittaatkin. Iän myötä se helpottaa, kuitenkin surullista, jos nuoruuttasi hukkaat huonon itsetunnon kourissa.

      2) Pituus.

      Pariskuntien pituuserolla ei sinänsä ole suurta merkitystä. Itse koen, että näin pitkänä korstona (yli 180cm) on helpompi olla naisen kanssa (esim. halata tai ohjata kädellä), joka on itseäni lyhyempi n.15-20 cm. Ja mikäs sen ihastuttavampaa kuin nainen, joka on selvästi lyhyempi, hyppää kaulaan (syliin, mikäli jälleen näkemisen riemua) -sitähän se on kuin lyhyt nainen halaa pitkää kollia. Kuten eräs kaverini totesi: pienet naiset on söpöjä.
      Saman pituiset & pitemmät naiset jäävät pikemminkin huomioni ulkopuolelle. Ehkä siinä on se tarve suojella naista. Esim. pitkä mies pystyy kietaisemaan kätensä pienemmän naisen ympärille ja painamaansa päänsä daamin niskaan -tämä ei ole niin toimivaa pitkän naisen kohdalla. Saman pituisen tai pidemmän naisen ei koeta tarvitsevan suojelua.
      Joten kyllä ne pitkät ukot susta tykkää...Grauh! ;)

      3. Vatsalihakset.

      Ei naisella tarvitse niitä olla näkyvissä. Terve nainen syö hyvin ja on luonnollinen. Pikemminkin nainen, joka kieltäytyy toisen tekemistä keittiön nautinnoista on kauhistus! Mikäli jollain naisella vatsalihakset on näkyvissä, niin ei siinä mitään. Nykyajan fitness-kulttuuri vaan puskee joka puolelta näitä mielikuvia...Huh.


      4) Selektiivisyys

      Kirjoitit:
      "kaikkein tärkeintä on, että mies saa minut tuntemaan oloni uniikiksi. En tule koskaan haluamaan poikaystävää, jolle kelpaa kuka vain."

      Tottakai, sehän on aivan luollista ja loogista. En usko, että kellekkään miehelle kelpaa "kuka vain". Kaikki tekevät valintoja ja ovat selektiivisiä.

      Poista
    3. 5) Gentleman

      Kirjoitit:
      "Arvostan vanhanajan herrasmiehiä, jotka omaavat hyvät käytöstavat, vievät romanttisille illallisille ravintolaan, tuovat kukkia, tempaavat minut suurenmoisiin seikkailuihin ja niin edelleen."

      Varmasti. Jotenkin tuntuu oudolta, että nykyään herrasmiehestä on naisten puheissa tullut jotenkin itsessään uniikki. Itse olen pyrkinyt rakentamaan kaveri & ystäväpiirini hyväkäytöksisten ihmisten ympärille. Siten hyväkäytös on itselleni itseisarvo, sen puute on poikkeama -eikä toisin päin. Itseäni en tietenkään edellä mainittuun kategoriaan lue suorapuheisuuteni takia, mutta hurmaavien naisten lausunnot ovat olleet hunajata. Eli siis: en huomaa hyvää käytöstäni, josta daamit antavat krediittiä, sillä se on normikäytös mielestäni, joka on kotoa opittua.


      6) Tavoiteltavuus

      Kirjoitit:
      "Uskon, että naiset on luotu tavoiteltaviksi. Olenkin tehnyt päätöksen, etten aio enää ikinä juosta yhdenkään miehen perässä. Jos mies haluaa minut tyttöystäväksensä, hän saa taistella sen eteen.:)

      Kyllä, luonnollista sinänsä, kuitenkin sillä varauksella, että jätetäänhän se tietyille naisille ominainen piirre näytellä vaikeasti tavoiteltavaa pois. Siihen ei ole mitään tarvetta. Ei pidä viestittää vääriä singaaleja tietoisesti toiselle. Pitää toimia siten, kuten itse järkeilee ja tuntee oikeaksi. Teatterikorkeakoulu on sitten niitä näyttelijöitä varten...


      ----------------------------
      Tähän loppuun vielä hyvät yöt ja eettiset musiikkihetket "Ameriikan Paula Vesalan" (ilman sitä hirveillä tatuoinneilla varustettua Miraa) laulama paikallinen chipale, joka voitaisiin suomentaa osuvasti "Rakastatko vielä mua kun oon ruttuinen". Romantikkona osaat varmasti arvostaa tätä, Maria. :P. Ja leffakin lienee nähty? ;)

      http://www.youtube.com/watch?v=LVHU_YWV3e4


      t: Zeppe,
      mies, josta äitisi sinua varoitti...

      ps. Ihastuttava Maria, (vaikkakin vapaana miehenä ja yli 180cm olenkin) mulla ei ole sitä kaipaamaasi sixpackiä, joten älä elättele mitään... ;D

      Poista
  2. Kiitos Jeppe viesteistäsi! :) Kirjoituksesi eivät todellakaan ole turhaa tms, kirjoitat hyvin ja fiksusti. Toivon muutenkin, että lukijat laittaisivat mahdollisimman paljon kommenttia - se motivoi kummasti kirjoittelemaan, kun tietää, että joku lukeekin tätä blogia.

    Kohtaan 4) Selektiivisyys: Käytin ehkä turhan radikaalia ilmausta, kun sanoin "kuka vain". Tiedän kuitenkin monia miehiä, jotka eivät osaa olla yksin, ja tästä syystä heille kelpaa todella moni. Itse en haluaisi missään nimessä itselleni sellaista poikaystävää - mieluiten otan sellaisen miehen, joka on viihtynyt sinkkuna jo pitkään, mutta minuun tutustuessaan hänen mielensä muuttuu. :)

    VastaaPoista
  3. Mitäs jos ihastutkin itse sellaiseen mieheen, joka on vasta eronnut..? Etukäteen ei ikinä voi tietää, kuka vie jalat alta. :) Itse olen kyllä sitä mieltä, että suhteen pitäisi kehittyä vastavuoroisesti kiinnostusta osoittaen. Ei kukaan itseään kunnioittava, hyvin käyttäytyvä mies kauaa piiritä naista, joka ei itse osoita kiinnostusta. Siinä mielessä se "taistelu saada joku tyttöystäkseen" kuulostaa minusta lähinnä sellaiselta, että tytön kannattaisi juosta moista tyyppiä äkkiä pakoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielelläni tutustun ja tapailen uusia ihmisiä, eli tässä vaiheessa vastaeronneisuus ei haittaa mitään.:) Ihastumisessa ja viattomassa deittailussa ei ole mielestäni mitään väärää, mutta siinä vaiheessa kun suhde siirtyy vakavammalle tasolle, täytyy mielestäni (omalla kohdallani) olla kyse eeppisestä rakkaudesta.:) Tiedän, että tämä kuulostaa nykyajan maailmassa hölmöltä, mutta minä uskon satujen suuriin rakkaustarinoihin.:)

      Poista
  4. Pystyt hyvin kertomaan fyysiset kriteerit ja mitä haluat miehen tekevän konkreettisesti mutta mitä toivot miehen olevan henkisiltä ominaisuuksiltaan?
    Ja jos tapaat miehen joka täyttää kaikki muut toivomuksesi mutta ei ulkönäöllisesti niin kelpaisiko sellainen mies vai painaako ulkonäkö asiat sinulle kuitenkin hyvin paljon?

    Ainakin tämän blogisi perusteella tämä entinen miehesi oli sinulle romanttinen ja sait paljon häneltä romantiikkaa mutta ei täyttänyt ulkonäkö toiveitasi koska kuvien perusteella ei ollut kovin pitkä eikä lihaksikas mies. Miksi et seuraavaksi ota komeaa lihasmiestä joka onkin luonteeltaan aivan kamala mutta joka viehättää seksuaalisesti sinua.

    Tekstisi kuulostaa siltä että mies kelpaa kunhan on komee ja osaa puhua tarpeeksi paljon mukavia että pääsi menee pyörryksiin.
    Entä mitä jos tapaat tuollaisen miehen joka on komea lihasmies joka osaa olla romanttinen ja ihana ja suloinen ja huomaavainen jne...(ajattele kuvitteellisesti) jos vaikka sitten rakastut häneen, hän kosii ja menet naimisiin ja saat lapsen tai lapsia niin sitten hän joidenkin vuosien päästä vasta paljastaa todellisen itsensä joka on kaikkea muuta kun hän on sinulle uskotellut, esim ei olekaan oikesti romanttinen, et olekaan hänelle ainutlaatuinen, hänellä on ollut paljon naisia jne... että kaikki hänen kertomansa olisi valetta, niin mitä sitten teet?
    Ihminenhän pystyy suurinpiirtein pari vuotta pitään kulissia yllä ennen kun kaikki paljastuu jotkut jopa todella monia vuosia.

    Niin kysymys sinulle onko sittenkään hyvä liikaa seurata sitä omaa haavekuvaa miehestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä postaukseni oli todellakin vain lyhyt kuvaus aiheesta - henkiset ominaisuudet ovat tietenkin niitä tärkeimpiä! Tällä puolella arvostan erityisesti esimerkiksi seikkailijaluonnetta, huumorintajua ja älykkyyttä. Lasken myös mainitsemani romanttisuuden henkiseksi ominaisuudeksi.:)

      "Ainakin tämän blogisi perusteella tämä entinen miehesi oli sinulle romanttinen ja sait paljon häneltä romantiikkaa"
      - Saanen kysyä, mistä olet tehnyt tuollaisen päätelmän?:)

      Mukavaa alkavaa talvea sinulle ja enkeleitä matkalle!:)

      Poista
    2. - Saanen kysyä, mistä olet tehnyt tuollaisen päätelmän?:) No sinun omista puheista ja kuvista.

      Et vastannut kysymykseen vaan ohitit sen joten esitän kysymyksen uudelleen eli:
      Entä mitä jos tapaat tuollaisen miehen joka on komea lihasmies joka osaa olla romanttinen ja ihana ja suloinen ja huomaavainen jne...(ajattele kuvitteellisesti) jos vaikka sitten rakastut häneen, hän kosii ja menet naimisiin ja saat lapsen tai lapsia niin sitten hän joidenkin vuosien päästä vasta paljastaa todellisen itsensä joka on kaikkea muuta kun hän on sinulle uskotellut, esim ei olekaan oikesti romanttinen, et olekaan hänelle ainutlaatuinen, hänellä on ollut paljon naisia jne... että kaikki hänen kertomansa olisi valetta, niin mitä sitten teet?
      Ihminenhän pystyy suurinpiirtein pari vuotta pitään kulissia yllä ennen kun kaikki paljastuu jotkut jopa todella monia vuosia.

      Niin kysymys sinulle onko sittenkään hyvä liikaa seurata sitä omaa haavekuvaa miehestä?

      Poista
    3. Se, että mies on komea ja romanttinen, ei kai aiheuta normaalia suurempaa riskiä sen suhteen, että hän olisi perimmäiseltä olemukseltaan jotain muuta? Onpa lapsellista päättelyä! Kyllä kai se ulkoisesti vaatimaton mieskin voi paljastua vasta jonkin ajan kuluttua luonteltaan ikäväksi ihmiseksi..? Ja kyllä näin ulkopuolisena lukijana ihmettelen, että toisen ihmisen blogiin tullaan puolustelemaan tämän ex-miestä... Voisiko olla mahdollista, että siinä(kin) liitossa on nimenomaan valjennut jotain tosiasioita kumppanista vasta tosielämän myötä? Tuskin kukaan niin ihanasta ihmisestä ehdoin tahdoin eroaa?

      Unelmakumppanin hakemisessa ei kai ole muuta ohjetta kuin koittaa olla vastaava itse: pyrkiä sivistyneeksi, kohteliaaksi ja muita kauniisti huomioivaksi ihmiseksi? Silloin voi vakka kantensa löytää. Kun on itse tasapainossa, tunnistaa toisen samanlaisen. Onnea etsintään ja elämään!

      Poista
    4. Kiitos kommenteista! :)

      Minulle jäi vielä hieman epäselväksi mitä aiempi anonyymi tarkoittaa sanoessaan "No sinun omista puheista ja kuvista", koska ainoa postaus, jossa on minkäänlaista kuvaa entisestä miehestäni, on tämän blogin toinen postaus ("Sweet seventeen"). Emme myöskään ole olleet kunnolla yhdessä koko tämän blogini historian aikana, vaan olimme eroamassa jo silloin kun aloitin pitämään tätä blogia. :)

      Mutta niin, varsinaiseen kysymykseesi. Mainitset itsekin, että ihminen pystyy pitämään kulisseja yllä joskus jopa useita vuosia. Tästä syystä en aio mennä kenenkään kanssa naimisiin vain muutaman vuoden tuntemisen jälkeen. Siksi mielestäni ennen seurusteluakin kannattaa olla pelkkä kaveri ja opetella oikeasti tuntemaan toinen. :)

      Poista

Cheer my day up - leave a comment! ^.^