Unelmat ja onnellisuus

Hei taas! Blogini on nyt herännyt henkiin, tämä on jo toinen postaus tällä viikolla - ennenkuulumatonta. :) Kaveri facebookissa ehdotti, että kirjoittelisin useammin, joten nyt intoa riittää aiempaa enemmän. Laittakaa ihmeessä kommenttia jatkossakin, se tekisi minut hyvin iloiseksi. :)

Kävimme sunnuntaina Annikan kanssa valokuvailemassa Tampereen keskustassa. Kuvia on paljon, mutta liitän tähän postaukseen kaksi kuvaa:

Mekko on löytö Facebookin kirpputorilta, merkkinä Bodyline. Mitä tykkäätte? :)

Olen miettinyt viime aikoina paljon unelmia ja onnellisuutta. Mistä te unelmoitte ja mikä tekee teidät onnelliseksi? Itselleni monet yksittäiset unelmat ovat aina olleet hyvin salaisia. Uskoakseni ainakin minun kohdallani se johtuu siitä, että pelkään ihmisten vastareaktioita - kun jotain itsellensä tärkeää sanoo ääneen, silloin tulee myös asettaneeksi itsensä hyvin haavoittuvaan asemaan. Se on hirveä tunne, jos kertoo jollekin jonkun salaisen haaveen, ja sitten se lytätään täysin.

Uskon, että perusonnellisuus elää pienissä asioissa. Esimerkiksi minä olen viime päivinä tullut onnelliseksi ystävistä, lauleskelusta, käsitöistä, leipomisesta, kokkaamisesta, perheestä, eläimistä, ihanista lapsista... Listaa voisi varmasti jatkaa vielä pitkään.

Suuret unelmat ovat sitten tietenkin asia erikseen. Onko teillä jokin merkittävistä haaveista käynyt toteen? Olen pitänyt pienestä pitäen päiväkirjaa, ja aina päiväkirjan täytyttyä olen kirjoittanut viimeiselle sivulle suurimman unelmani. Unelmat ovat vuosien varrella vaihtuneet, mutta voin sanoa, ettei yksikään niistä ole käynyt toteen.:D

Kaikki listaamani unelmat ovat aina olleet hyvin konkreettisia, esimerkiksi haave näyttelijän ammatista. Nykyään ehkä suurin unelmani on täysin toisenlainen. Opin ymmärtämään sen yhden lempikirjoistani, Captivatingin avulla. "My greatest dream is to have an irreplaceable role in a beautiful story." Tarkennukseksi, Captivating on kristillinen kirja naiseudesta.

Yksi suurimmista unelmistani on siis saada tuntea itseni tärkeäksi ja ennen kaikkea uniikiksi näkymättömyyden, arvottomuuden ja mitättömyyden sijaan. Haaveilen korvaamattomasta roolista kauniissa romanssissa, seikkailussa.<3

Mukavaa viikon jatkoa kaikille! :)

Vaikeudet voitoksi

Suurenmoiset kiitokset kaikille ihanista kommenteista edellisessä postauksessani! Minulle tuli niin hyvä mieli, koska pelkäsin hieman aluksi, että saisin aivan päinvastaista palautetta. :) Laittakaa ihmeessä jatkossakin kommentteja ja kysymyksiä - kommunikoin mielelläni niin tuttujen kuin tuntemattomienkin lukijoiden kanssa.

Linkitin edellisen tekstini myös esimerkiksi Facebookin Uskovaiset nuoret -ryhmään. Muun muassa siellä tekstini aiheutti monenlaista keskustelua ja sain kritiikkiä (aivan ystävällistä sellaista) sinisilmäisyydestä ja lapsellisuudesta...

Naiivi - en lähde kiistämään, ettenkö olisi sellainen. Haluan kuitenkin kertoa, että olen tähän ikään (21 vuotta) mennessä ehtinyt jo käydä lävitse avioeron. En soisi kenenkään joutuvan kokemaan samaa. Toisaalta, täytyy kuitenkin muistaa, että heikkoudet voi aina (ainakin jossain määrin) kääntää vahvuuksiksi. Esimerkiksi minun tilanteessani olen avioeron avulla oppinut ymmärtämään, että millainen on aidosti ihannekumppanini ja millainen se ei ainakaan ole...

Jos sinulla on siis millaisia vaikeuksia vain, niin muista, että kaikesta voi selvitä. Tiedän myös sen, että nämä minun asiani ovat varmasti todella vähäpätöisiä verraten monien muiden ihmisten taisteluihin. Haluan etenkin juuri sellaisille ihmisille muistuttaa, että timantit hiotaan kovassa paineessa.<3

Elän tällä hetkellä omituisia aikoja, koska entinen aviomieheni menee tällä viikolla uusiin naimisiin. Löytyyköhän Suomesta ketään muuta 21-vuotiasta tyttöä, jonka entinen aviomies olisi jo uudessa avioliitossa. ;D Mutta niin. Erikoiseltahan tämä tilanne nyt tuntuu, koska olen herkkä ihminen, ehkä hauraskin... Mutta se on myös minun vahvuus, että oon herkkä...

Kariutuneesta avioliitosta huolimatta en ole lakannut uskomasta tosi rakkauteen, päinvastoin. Muutenkin on tapahtunut hyviä asioita, koska "se oikea minä" oli kateissa useamman vuoden ja nyt eron jälkeen on tuntunut, että olen ikään kuin palannut.

"Mun talossa asuu aina yksinäinen prinsessa.
Se etsii jostain kotia ja kultaista taivasta.
Tää kuullostaa hölmöltä, mutta sanon sen kuitenkin:
mä uskon että satuja on olemassa oikeesti."
 (Jippu: Enkelten kaupunki) 

Tällaista tällä kertaa. Nauttikaahan ihanista syyspäivistä! :)

Sydämellisin terkuin,
Maria

Meikitön kuva lauantailta Ullan häistä.:D (Mutta Ulla oli kaunis minunkin puolestani!)
(Mekko: kaverin vanha)

Rakkaudesta

"En olisi ikinä uskonut, että pysyt noinkin kauan sinkkuna", "Miten tuollainen tyttö voi olla vapaa?", "Miksi olet sinkku?", "Olet aivan liian nirso"... Olen saanut kuulla esimerkkien kaltaisia lausahduksia ja kysymyksiä väsyttävän paljon viimeisen vuoden aikana. Tästä inspiroituneena päätin tehdä pienen postauksen siitä, mitä ajattelen rakkaudesta.

Ensinnäkään, minulla ei ole tarvetta olla tai esittää nykyajan viileän itsevarmaa ja riippumatonta uranaista. Olen pohjaton romantikko, ja haaveilen siitä, että minulla olisi sitten isona oma perhe johon voisin panostaa täydestä sydämestä. Kyse on vain siitä, että en stressaa tai halua kiirehtiä asiassa - minulle kelpaa vain yksi ja ainoa oikea, Jumalan minulle tarkoittama kumppani. Universumin halki joku on jo tulossa minua kohti. Minun ei tarvitse siis tyytyä yhtään vähempään.

Minua inhottaa ja ällöttää nykypäivän seksikeskeinen kulttuuri, jossa yhden yön suhteet ovat sinkkujen arkipäivää ja jossa Cosmopolitan tyrkyttää "fuckbuddy"-suhteita. Jokainen saa ja jokaisen pitää tietenkin tehdä asiat juuri niin kuin parhaaksensa kokee. Mietin kuitenkin hyvin usein, että olenko todella liian romanttinen elämään tässä ajassa? Itse en nimittäin voisi kuvitellakaan harrastavani seksiä muun kuin tosi rakkauden kanssa. En myöskään usko, että kukaan voi olla kokemuksen myötä (tai sen puutteesta) erityisen "hyvä" tai "huono" sängyssä - seksi on mielestäni ensisijaisesti kahden ihmisen välistä välittämistä ja osoitusta rakkaudesta.

Totuus tietenkin on, että jokainen tarvitsee ja kaipaa rakkautta. Moni kipuilee varmasti sen kanssa, että mitä jos sitä oikeaa ei löydykään, tai mitä jos se on jo mennyt ohitse. Itsellä on rauha asian kanssa, koska lähtökohtaisesti en tarvitse kumppania. Mulla on Jeesus ja Hän yksin riittää. Sitä paitsi ketään ihmistä ei voi vaatia täyttämään sitä paikkaa tai kaipuuta sydämessä, jonka vain yksin Jumala voi täyttää. Siihen ei pysty maailman ihaninkaan poika- tai tyttöystävä. Sitten joskus, kun päädyn tulevan kumppanini kanssa yhteen, suhde tulee perustumaan sydämen valinnalle eikä sille, että minulla olisi pakko olla joku. Tosi rakkaus on valtava voima ja tosi rakkaus odottaa.

Arvostan tulevaa kumppaniani niin paljon, etten tahdo säätää muiden kanssa. Jos nyt sinkkuvaiheessakin esimerkiksi suutelisin satunnaisen baarituttavuuden kanssa, kokisin pettäväni herra oikeaa. Kuulostaa radikaalilta, mutta näin minä ajattelen itseni kohdalla. En koe menettäneeni tai menettäväni mitään. Tämä on minulle valtava voimavara, koska uskon, että joskus vielä odottamiseni palkitaan moninkertaisesti.

Tämä on mielestäni yksi kauneimmista rakkauslauluista ikinä -

jokainen sana kuvastaa sitä, mitä minä ajattelen tosi rakkaudesta. "Illan harmaassa tulet vastaan pelotta" <3 Ja jos ketään ei koskaan tule, niin mitä sitten?! Aina voin ryhtyä hulluksi kissanaiseksi ja elää täysin tyydyttävän elämän! :)

 Äskeiset ajatukset ovat hyvin henkilökohtaisia ja pätevät minuun. Ketään muuta en vaadi ajattelemaan samalla tavalla, enkä tuomitse ketään. Jokaisen on löydettävä oma ainutlaatuinen polkunsa.

Kesän taikaa

Neljän kuukauden postaustauko. Ulkoasu on aika hirveä, pitäisi sille tehdä jotain - jos nyt ylipäätänsä jatkan tämän blogin pitämistä.:)

Voisin kesän kunniaksi jakaa täällä pari kuvaa tältä viikolta, kuvaajana Anrietta Kuosku. Mitä tykkäätte? :) Itse nautin tästä kuvaussessiosta aivan suunnattomasti, sain olla aivan omassa elementissäni!

Väläyksiä vuodelta 2012

Tämän postauksen otsikko kertoo jotain aktiivisuudestani tässä blogissa. Haluan kuitenkin tehdä vielä pienen koosteen viime vuodesta, koska vuosi 2012 oli mulle monin tavoin todella tärkeä. Aikaa ei ole tehdä lainkaan kattavaa postausta, mutta muutama (ihanan epäoleellinen) kuva tuo hyviä muistoja mieleen. Mutta niistä kaikkein parhaista hetkistä mulla ei ole kuvia, ainoastaan ihania muistoja.

New year with Henna ;)

Eli antikronologisessa järjestyksessä loppupäästä alkupäähän... Vuodenvaihde 12-13 tuli vietettyä Jyväääskylääässä. Olin siellä kristillisellä leirillä isosena (kuten jo viitenä uutena vuotena putkeen). Tapahtui niin paljon asioita - ihmeellisiä, outoja, parhaita, huvittavia, huippuja ja kipeitä. Kaikki huipentui vuodenvaihteeseen, joka oli yksi tähänastisen elämäni upeimmista hetkistä - siirryimme uuteen vuoteen hiljentymällä ja ottamalla pyhän ehtoollisen. Siinä hetkessä koin jotain aivan uskomattoman syvää ja pyhää.

Mairamania päällä ruokakaupassa - evääksi yksi kumkvatti ja yksi irtokarkki<3

"Alkaako sun ikä muka oikeesti nrolla 2?"

Tuosta leiristä voisin kertoa vaikka kuinka paljon vaikka minkälaisia huvittavia ja jänniä asioita, mutta ehkä aika jo siirtyä eteenpäin (aika loppuu).

Mitä asioita jäin sitten ikävöimään vuodessa 2012? Ehkä kaikkein eniten kolmisin hengausta Danskun ja Annikan kanssa. He tekivät joulukuusta elämisen arvoisen - koimme kaikki kolme yhdessä ja kahdestaan kummankin kanssa suurenmoisia seikkailuja. Kuvia ei näistä hetkistä ole, mutta ylläolevassa kuvassa Annikan ja mun nimpparikortti Danskulle.;) Olen niin hyvä ystävä - toinen tuo omana nimipäivänään mulle suklaata, ja multa heruu vain tällainen kortti.;D

 

Jotain aivan JÄRKYTTÄVÄN rumaa miun osalta, mutta mahtava itsenäisyyspäivä Annikan ja Vilin kanssa! Upea seikkailu, kiitos siitä teille!

Ihmisten lisäksi jäin ikävöimään asuntoani Armonkalliolla. Nykyinen asuntoni on huomattavasti isompi ja parempikuntoisempi paremmalla saunallakin, mutta Armonkallion kotikolo oli vaan niin kodikas.<3 Jouduin siis muuttamaan pois myynnin alta.

Poismuutto ja lähes kaikki tavarat poissa </3

 

Ikävä on myös vuoden 2012 suurenmoisia seikkailuja - parhaat tulivat yleensä siten, että odotukset olivat nollassa, mutta sitten elämä yllättikin. (Wink wink, alkuvuosi 2013 on ollut turhan tylsä, kuka lähtee mun kanssa seikkaileen?). Yksi tällaisista oli työpaikkani pikkujoulut - odotukset olivat suht matalalla, mutta kappas mikä seikkailu sieltä tulikin! Nolojen tilanteiden naisena onnistuin kyllä myös nolaamaan itseni, eikä siihen mun tapauksessa tarvittu edes alkoholia.;D Mutta ei siitä nyt sen enempää.

Harrastuksista eniten aikaa vuonna 2012 veivät musiikki ja seurakunta (ja lähinnä niiden yhdistelmä, ylistysbändissä laulaminen). Teatteria ja näyttelemistä oli kova ikävä (mutta tänä vuonna onneksi sekin korjaantuu <3)

Akustista vetoa

Jeesus-marssilla valmistautumassa bändin kanssa

Voi surkeus, nyt joudun kiireen vuoksi jättämään tämän merkinnän tähän. Laitan ehkä jatkoa myöhemmin? :)

Glögijuustokakku

Hei kaikki ja hyvää uutta vuotta! Loppiaisen kunniaksi kehtaan vielä tehdä yhden jouluaiheisen päivityksen.;) Alkuun täytyy sanoa, että itseäni harmittaa se, etten saa aikaiseksi / ehdi päivittelemään blogia kovin usein. Olisi paljon asioita, joista haluaisin / voisin tehdä postauksia, mutta aina en vain pysty enkä ehdi.

Tein joulunpyhien aikaan omalla reseptilläni semisöpön glögijuustokakun, jonka reseptin haluan jakaa teidän kanssanne. Itse en kakkua juuri tohtinut syödä, mutta tekeminen oli kivaa ja syöjät tykkäsivät.:) Olen itse viime aikoina innostunut ruokapuolella enemmän ja enemmän ns. "ituhippisetistä", eli tämän kakun tapaisten ruokien nauttiminen on jäänyt hitusen vähemmälle (muutamia paheitani lukuunottamatta;D) Raakakaakao, yrtit yms kunniaan!

Mutta nyt resepti:

Pohja:
1 pkt piparkakkuja
75 g voita

Täyte:
levyllinen valkosuklaata
1 pkt maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokrua
2 rkl vanilliinisokrua
1 kananmunan valkuainen
2 dl kuohukermaa
5 liivatelehteä
2 rkl kiehuvaa vettä

Päälle:
Glögiä (oman maun mukaan, itse laitoin vain vähän niin kakusta tuli vaaleanpunainen!)
n. 2 liivatelehteä

1. Murskaa piparkakut ihan murusiksi ja sekoita sulatetun voin kanssa. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle ja laita jääkaappiin.

2. Vatkaa valkuainen ja sokerit vaahdoksi.

3. Sulata valkosuklaa ja sekoita se tuorejuuston, vatkatun kerman ja valkuaisvaahdon kanssa.

4. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä n. 5 min. Tämän jälkeen liuota ne kiehuvaan veteen.

5. Valuta liivatteet hissun kissun muiden ainesten sekaan koko ajan sekoittaen.

6. Kaada ainekset irtopohjavuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti.

7. Kakun hyydyttyä voi tehdä päällisen - kiehauta glögi ja liuota liivatteet sen sekaan. Glögin jäähdyttyä kaada seos kakun päälle. Siirrä kakku takaisin jääkaappiin hyytymään.

8. Koristele kakku haluamallasi tavalla. Valmis! :)

Heippa joulu! Oli kivaa<3 class="separator" data-blogger-escaped-div="" style="clear: both; text-align: center;">

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie

Jouluaatto - se on itselleni yksi vuoden tärkeimmistä päivistä. Suhtaudun jouluun hyvin lapsenkaltaisesti, tämä aika on täynnä taikaa. Ensiksi lumiukko telkkarista, sitten ulos tekemään lumienkeleitä ja kiittämään maailmankaikkeutta kaikesta mistä kiittää voi.

Nyt vietämme päivän isän kanssa ihan kahdestaan (kera mielettömän hyvien ruokien ja viinien). Nyt kun olen "virallisesti virallisesti" täysi-ikäinen, sain myös maistaa ensimmäistä kertaa elämässä sherryä (mutta maistamiseksi jäi, hyi paska mitä paskaa!). Illaksi menemme siskoni luokse viettämään aattoiltaa isolla porukalla.

Maya-kalenterin mukaan vuosi 2012 on ollut monille täysi muutoksien vuosi - jollei konkreettisesti, niin ainakin mielen tasolla. Itselleni vuosi 2012 on ollut tuulimyllyjä vastaan taistelun, mutta myös suurenmoisten seikkailujen vuosi.

Viimeisin kuukausi on ollut kenties koko elämäni eeppisin (tästä johtuu myös blogitauko) tuulimyllyineen päivineen. Vastapainoksi ja pelastuksekseni on tullut kuitenkin upeita seikkailuja, musajuttuja ja suurenmoisia ihmisiä (osa aivan puskista).<3 data-blogger-escaped-annikalle="" data-blogger-escaped-br="" data-blogger-escaped-danskulle="" data-blogger-escaped-edes="" data-blogger-escaped-en="" data-blogger-escaped-heheh.:d="" data-blogger-escaped-ihmisi="" data-blogger-escaped-ja="" data-blogger-escaped-kaikkein="" data-blogger-escaped-katalle="" data-blogger-escaped-kiitokset="" data-blogger-escaped-kiitollisuutta="" data-blogger-escaped-kohtaan="" data-blogger-escaped-kukaan="" data-blogger-escaped-kyll="" data-blogger-escaped-lukeeko="" data-blogger-escaped-menee="" data-blogger-escaped-monia="" data-blogger-escaped-mutta="" data-blogger-escaped-niin="" data-blogger-escaped-postausta="" data-blogger-escaped-saanalle="" data-blogger-escaped-suurimmat="" data-blogger-escaped-suurta="" data-blogger-escaped-suville="" data-blogger-escaped-t="" data-blogger-escaped-teist="" data-blogger-escaped-tied="" data-blogger-escaped-tunnen="" data-blogger-escaped-vilille="">
Mutta nyt keskityn joulunviettoon.:) Huikea pikkujoulukausi on ohitse, joten laitan sen kunniaksi tänne muutaman kuvan huikeilta pikkujoulutyökeikoiltani!:) Satumaista joulua ja seikkailuntäyteistä uutta vuotta kaikille!<3 class="separator" data-blogger-escaped-div="" style="clear: both; text-align: center;">