Masennuksesta

Uskomatonta, että vuosi 2013 vetelee jo viimeisiään - vuoden aikana on tapahtunut paljon asioita, mutta silti viime joulukuu tuntuu kuin eiliseltä. Miten te olette ajatelleet tänä vuonna viettää joulua? Itse aion mitä luultavimmin olla aaton isäni kanssa kahdestaan hyvien ruokien äärellä. Haaveena minulla olisi mennä vapaaehtoisena lauleskelemaan joululauluja vanhainkoteihin yms paikkoihin, joissa on yksinäisiä ihmisiä - soittaja(t) vain uupuvat.:D Mutta jos joku tätä postausta lukeva innostuu ideasta, niin ota yhteyttä!

Toivottavasti blogiani lukevia ei ärsytä tai haittaa se, että liitän usein postauksiini kuvia omasta pärstästäni.(?) Tarkoitukseni ei ole olla itserakas, mutta haluan kuitenkin lisäillä postauksiini edes jonkinlaista kuvitusta, ja 99% kameran parissa viettämästäni ajasta tapahtuu sen edessä, eikä takana. Näin ollen liitän tähänkin postaukseen pari otosta marraskuun lopulla olleista satuhahmokuvauksista, kuvaajana Liisi Järveläinen. Lisää kuvia kyseisistä kuvauksista löytyy täältä: http://www.mielikuvailua.blogspot.fi/2013/11/prinsessa-ruusunen.html (Todella taitava valokuvaaja, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa hänen blogiinsa!)

Tänään ajattelin kirjoittaa lyhyesti aiheesta masennus. Voin sanoa, että mua pelottaa aika paljon, koska en muutenkaan tykkää laittaa nettiin mitään liian henkilökohtaista ja nyt asetan itseni melkoisen haavoittuvaan asemaan. Ylitän tässä nyt itseni, koska näistä kaikista asioista en ole puhunut edes kaikille läheisille ystävillenikään. Mutta nyt on vain sellainen olo, ettei ole mitään menetettävää.

Moni ei ehkä tiedä, mutta olen sairastanut vaikeaa masennusta yli vuoden. Sen lisäksi minulle on diagnosoitu sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö. Minulla on ollut todella monesti aiemminkin elämässä vaikeita aikoja johtuen ulkoisista olosuhteista, mutta kaikesta olin aina selvinnyt positiivisen asenteen avulla. Syksy 2012 kuitenkin muutti kaiken.

Vuonna 2012 oli muutenkin jo sattunut ja tapahtunut - lähdin pois avioliitosta ja uskovaisten piirissä mut tuomittiin siitä aika pahasti. Perheeni ja monet ystäväni olivat kuitenkin onneksi tukenani, joten sekään ei romuttanut minua. Ja joku avioero on kuitenkin asia, jota ei vain pysty pitämään sisällänsä, se näkyy automaattisesti muillekin ihmisille.

Sitten tuli elokuun loppu 2012. Mut yritettiin raiskata. Vaikka mitään ei loppujen lopuksi ehtinyt tapahtuakaan, niin se yö jotenkin muutti kaiken. Päätin silloin, että unohdan koko jutun, enkä kerro asiasta koskaan kenellekään. Yksi pääsyy siihen, miksi halusin olla asiasta hiljaa läheistenkin ihmisten keskuudessa oli pelko siitä, että ihmisten ensimmäinen kommentti on "ehkä sulla oli liian lyhyt hame", "älä ole niin sinisilmäinen ihmisten suhteen" tai muuta vastaavaa.

Aluksi selvisinkin ihan hyvin, mutta pikkuhiljaa syksyn 2012 aikana alkoi tuntua siltä, että oma pää on sekoamassa. Asiaa ei helpottanut se, että minulla oli muutama aivan pipipää miespuolinen ahdistelija (joista onneksi yhdestä tehtiin myöhemmin poliisi-ilmoitus).

Marraskuun lopulla 2012 mun psyyke sitten romahti ja oli vain pakko myöntää itselle, että nyt ei ole kaikki hyvin. Siitä lähtien mun elämä on ollut melkoista tuulimyllyjä vastaan taistelua, vaihtelevalla menestyksellä. Toisaalta mulla on kuitenkin todella kiitollinen olo siitä, että saan olla ihminen, joka kokee todella voimakkaita tunteita - vaikka surulliset asiat tuntuvat minussa kuin tuhansilta puukoniskuilta, niin vastapainoksi olen välillä pää aivan pilvissä hyvinkin pienistä asioista. :)

Masennus ei todellakaan näy aina päällepäin. Kerroin muutama viikko sitten yhdelle kaverilleni, että minulle on diagnosoitu vakava masennus. Kaveri ei sitten edes meinannut uskoa asiaa, sanoi vain, että "sä oot kyllä viimeisimpiä ihmisiä, joista olisin veikannut tuollaista". :D Minä myös tunnen monia mielenterveysongelmista kärsiviä, joista se ei näy ulkoisesti. Masennus ei ole synonyymi rasvaisille hiuksille ja sille, että angstaa asioista 24/7.:)

Jokapäiväiseen elämääni masennus vaikuttaa esimerkiksi siten, että tarvitsen erityisen paljon lepoa sen eri muodoissa, jotta palautuisin ärsykekuormasta. Minulle on aivan tavallista nukkua 10 tuntia yössä. Joskus joudun jäämään neljän seinän sisälle, kun oma olo on vain niin särkynyt.

Loppuun vielä sydämen pohjasta kiitos kaikille ystävilleni, jotka ovat jaksaneet pysyä rinnallani tästä kaikesta huolimatta - erityiskiitokset Annikalle, Katalle, Jennalle ja Marille. <3 Mutta myös kaikille muille.<3 Kaikkein korkein kiitos menee Jeesukselle - ilman Häntä mä en eläisi enää.

Kaikille masentuneille ja särkyneille haluan sanoa, että älkää ikinä koskaan luovuttako - jo huominen voi olla teille ihanan elämän alku.<3 Elämä on seikkailu ja elämä yllättää!

"Minulla on pieni kivi
Joka painaa rinnassa
Pimeitä päiviä on pitkä rivi
Saanko ne pois nukkua
Ja minä nuosen taas
Kanssasi katsomaan
Kun puut on jo hiirenkorvilla"

 (Johanna Kurkela - Karhuveljeni)

http://lyricstranslate.com

http://lyricstranslate.com

Miten ystävyys/rakkaus syntyy?

Tällä kertaa tämä "naiivi Disney-maailmassa elävä prinsessa" riisuu yleisön pyynnöstä vaaleanpunaiset lasinsa silmiltä ja tarkastelee rakkautta ja ystävyyttä hivenen "tieteellisemmästä" näkökulmasta. ;D Koska olen ainakin toistaiseksi sinkku, tämän postauksen kuvat koostuvat yhteiskuvista joidenkin ystävieni kanssa.<3

Mari ja mie heinäkuussa 2012 <3

"Vastakohdat täydentävät toisiansa" on kaikille tuttu sanonta, jonka sanotaan olevan avain hyviin ja toimiviin ystävyys- ja seurustelusuhteisiin. Sosiaalipsykologian valossa tämä ei kuitenkaan ainakaan täysin pidä paikkansa, sillä asenteiden, mielipiteiden ja uskomusten samankaltaisuus on oleellinen osa luomaan vetovoimaa kahden ihmisen välille. Kun olemme tekemisissä uusien ihmisten kanssa, niin heti positiivisen vuorovaikutuksen jälkeen alamme tehdä tätä sosiaalista vertailua. Tämä on hyvin olennainen osa sille, koemmeko tätä uutta ihmistä kohtaan attraktiota eli pidämmekö hänestä.

Kyllä - olen tuo tyttö punaisilla hiuksilla :D

Jotta alkaisimme tuntea attraktiota jotakuta ihmistä kohtaan, yhteisten kiinnostuksen kohteiden lisäksi tietenkin myös hyväksyminen, lämpö ja kunnioitus ovat tärkeitä asioita, sillä ne luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Merkittävää on myös toistuva vuorovaikutus, sillä se lisää tuttuuden tunnetta.

Fanny ja mie <3 Taiteilijaelämää

Kuten lähes kaikki tietävät omasta käytännön elämästänsäkin, usein toistuva vuorovaikutus ei
kuitenkaan aina lisää tai vahvista attraktiota - joskus se voi vain lisätä ärtymyksen tai inhon tunteita jotakuta, esimerkiksi työpaikan ärsyttävää pomoa kohtaan. Tällaisessa tilanteessa on kuitenkin erittäin todennäköistä, että jokin muu attraktion luomisen osalta oleellinen osa-alue (kuten esimerkiksi hyväksyminen, lämpö ja kunnioitus) puuttuu.

Rebecka ja mie <3

Ihmisen kaunis tai komea ulkonäkö lisää häneen kohdistuvaa attraktiota. Tähän, ja muihinkin vetovoimaa lisääviin asioihin liittyen täydellisyys ei kuitenkaan paranna attraktiota - ihmiset yleensä kokevat vetovoimaa sellaisia henkilöitä kohtaan, joissa on myös virheitä. Pienet virheet tekevät meistä ihmisistä inhimillisiä ja tällöin muiden on helpompi olla meidän seurassa.

Rebecka ja mie vuonna x menossa halloween-juhliin :D

Henkilöiden välinen luottamus nousee tärkeäksi asiaksi ystävyys- tai seurustelusuhteen kehittyessä: on osattava luottaa toiseen, vaikka tietääkin ottavansa riskin. On hyvin tärkeää uskoa ja luottaa siihen, että toinen osapuoli ei halua eikä aio satuttaa, vaikka hänellä ehkä olisikin mahdollisuus siihen. Esimerkiksi seurustelusuhdetta voi kuvata aitauksella, jonka portti on kuitenkin auki: toisella osapuolella on koska tahansa mahdollisuus lähteä pois sieltä. On kuitenkin vain luotettava, ettei hän hylkää ja lähde pois.

Sylikummina Jennan pojan ristiäisissä<3 Ikuinen ystävyys tuohon naiseen<3

Parisuhteen tai ystävyyden alkumetreillä erilaiset palkkiot tai palkitsevat kokemukset ovat tärkeitä, sillä ne vahvistavat tahtoa ylläpitää suhdetta. Nämä palkkiot voivat olla niin konkreettisia (esim. seurustelukumppani tarjoaa illallisen ravintolassa) tai vaikeammin määriteltäviä (esim. ystävän henkinen tuki ja kuunteleva korva). Palkkiot voivat olla erilaisia suhteen eri osapuolilla, mutta oleellista on, että osapuolet kokevat palkkiot tasapuolisiksi. Jos toinen osapuoli kokee itsensä hyväksikäytetyksi ja palkkiot epätasapuolisiksi, hän tuskin haluaa kehittää (tai edes jatkaa) ihmissuhdetta.

Edustuskuvien aatelistoa!;D Susse, mie ja Henna<3

Kun ystävyys- tai seurustelusuhde kehittyy, vaihtosuhdetta oleellisemmaksi tulee läheinen suhde toisen kanssa. Siinä vaiheessa merkittävää on huoli ja kiinnostus toisen hyvinvoinnista sekä vahva ja tiivis keskinäisriippuvuus.

Mie ja Annika<3 (meistä ei ole oikein mitään muita kuin vammailukuvia ;D)

Usein seurustelusuhteen varsinaista rakkautta edeltää rakastuminen. Rakkauden psykologiaa paljon tutkineen Robert Sternbergin mukaan rakastumisen muuttuessa rakkaudeksi tärkeää on intohimo, läheisyys ja sitoutuminen. Nämä luovat "täydellisen rakkauden".

Unelmakumppani

Hei rakkaat kanssamatkaajat!

Mitä teille kuuluu? Minulle kuuluu juuri nyt ihmeellisen hyvää - on ollut upeita seikkailuja ja olo on hyvin odottava. :) Paljon on myös ollut tuulimyllyjä vastaan taistelua, mutta positiivisiin asioihin kannattaa keskittyä ja niistä kannattaa nauttia täysillä silloin kun niitä on.

Mekko: Cybershop (http://www.cybershop.fi/)

Näin talven kynnyksellä ajattelin palata hetkeksi kesäisiin tunnelmiin ja lisätä tähän postaukseen muutaman kuvan viime kesältä, valokuvaajana pupurakas ystäväiseni Venla Maijanen. :) Tässä on linkki hänen valokuvausblogiinsa, liittykää ihmeessä lukijoiksi (tai käykää ainakin tutustumassa):http://kettuinen.blogspot.fi/

Ajattelin tänään kirjoittaa lyhyesti aiheesta, joka liittyy aiempiin postauksiini (ja johon liittyen olen saanut kysymyksiä) - millainen on unelmamieheni. :D Monet uskovaiset tytöt listaavat unelmamiehensä ominaisuudet paperille ja rukoilevat sitten säännöllisesti Jumalaa johdattamaan itsellensä tällaisen kumppanin. Ajatus on kaunis ja olen kuullut monilta, että se on toiminut. Itse en ole tehnyt tällaista, sillä minulla on tällä hetkellä elämässä niin paljon muutakin ajateltavaa, kuin seurustelukumppanin löytäminen. (Mutta tytöt kokeilkaa, kyllä Jumala vastaa rukouksiin)! Siitä huolimatta, minulla on suhteellisen selkeä visio monista unelmapoikaystävän ominaisuuksista. :)

Aloitetaan pinnallisesta puolesta, eli ulkonäöstä. Tiedän, etten ole itse kovinkaan kaunis, mutta siitä huolimatta ihailen miehissä sellaisia piirteitä, joihin minulla ei olisi ehkä "varaa". Ensinnäkin, pidän pitkistä (yli 180 cm) miehistä, vaikka itse olen melkoisen pikkuinen. Toinen heikkouteni on lihakset (erityisesti vatsalihakset), vaikka itselläni ei ole (eikä ole koskaan ollut) six-packista tietoakaan.:)

Sen sijaan sillä, että onko mies tumma vai vaalea, ei ole minulle mitään merkitystä. Toivon kuitenkin tässä (kuten monessa muussakin ulkonäköön liittyvässä asiassa) mieheltä luonnollisuutta - keinorusketus, säärien ajelu yms ovat minulle ehdoton turn-off. :)

Mutta sitten muihin ominaisuuksiin - kaikkein tärkeintä on, että mies saa minut tuntemaan oloni uniikiksi. En tule koskaan haluamaan poikaystävää, jolle kelpaa kuka vain. Tämä liittyy osaksi huonoon itsetuntooni, mutta haluaisin edes unelmadeittini tai -poikaystäväni seurassa tuntea oloni ainutlaatuiseksi. Arvostan vanhanajan herrasmiehiä, jotka omaavat hyvät käytöstavat, vievät romanttisille illallisille ravintolaan, tuovat kukkia, tempaavat minut suurenmoisiin seikkailuihin ja niin edelleen. Kaikenlainen romanttisuus on ehdotonta plussaa!

Uskon, että naiset on luotu tavoiteltaviksi. Olenkin tehnyt päätöksen, etten aio enää ikinä juosta yhdenkään miehen perässä. Jos mies haluaa minut tyttöystäväksensä, hän saa taistella sen eteen.:)

Mielestäni kaikissa parisuhteissa olisi ehdottoman tärkeää, että löytyisi joitakin yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Tämä siksi, että mielestäni yksi kestävän suhteen salaisuuksista on ystävyys, koska polttava alkuhuuma ei tule välttämättä kestämään ikuisesti - rakastuminen on tunne, mutta rakkaus on loppupeleissä valinta.

Yhteisen ajan lisäksi on kuitenkin tärkeää, että molemmilla on myös oma elämä ja omat harrastuksensa - ketään ei voi, eikä ketään saa kahlita.

Tällaista tällä kertaa.:) Millainen teidän unelmakumppaninne on?

Unelmat ja onnellisuus

Hei taas! Blogini on nyt herännyt henkiin, tämä on jo toinen postaus tällä viikolla - ennenkuulumatonta. :) Kaveri facebookissa ehdotti, että kirjoittelisin useammin, joten nyt intoa riittää aiempaa enemmän. Laittakaa ihmeessä kommenttia jatkossakin, se tekisi minut hyvin iloiseksi. :)

Kävimme sunnuntaina Annikan kanssa valokuvailemassa Tampereen keskustassa. Kuvia on paljon, mutta liitän tähän postaukseen kaksi kuvaa:

Mekko on löytö Facebookin kirpputorilta, merkkinä Bodyline. Mitä tykkäätte? :)

Olen miettinyt viime aikoina paljon unelmia ja onnellisuutta. Mistä te unelmoitte ja mikä tekee teidät onnelliseksi? Itselleni monet yksittäiset unelmat ovat aina olleet hyvin salaisia. Uskoakseni ainakin minun kohdallani se johtuu siitä, että pelkään ihmisten vastareaktioita - kun jotain itsellensä tärkeää sanoo ääneen, silloin tulee myös asettaneeksi itsensä hyvin haavoittuvaan asemaan. Se on hirveä tunne, jos kertoo jollekin jonkun salaisen haaveen, ja sitten se lytätään täysin.

Uskon, että perusonnellisuus elää pienissä asioissa. Esimerkiksi minä olen viime päivinä tullut onnelliseksi ystävistä, lauleskelusta, käsitöistä, leipomisesta, kokkaamisesta, perheestä, eläimistä, ihanista lapsista... Listaa voisi varmasti jatkaa vielä pitkään.

Suuret unelmat ovat sitten tietenkin asia erikseen. Onko teillä jokin merkittävistä haaveista käynyt toteen? Olen pitänyt pienestä pitäen päiväkirjaa, ja aina päiväkirjan täytyttyä olen kirjoittanut viimeiselle sivulle suurimman unelmani. Unelmat ovat vuosien varrella vaihtuneet, mutta voin sanoa, ettei yksikään niistä ole käynyt toteen.:D

Kaikki listaamani unelmat ovat aina olleet hyvin konkreettisia, esimerkiksi haave näyttelijän ammatista. Nykyään ehkä suurin unelmani on täysin toisenlainen. Opin ymmärtämään sen yhden lempikirjoistani, Captivatingin avulla. "My greatest dream is to have an irreplaceable role in a beautiful story." Tarkennukseksi, Captivating on kristillinen kirja naiseudesta.

Yksi suurimmista unelmistani on siis saada tuntea itseni tärkeäksi ja ennen kaikkea uniikiksi näkymättömyyden, arvottomuuden ja mitättömyyden sijaan. Haaveilen korvaamattomasta roolista kauniissa romanssissa, seikkailussa.<3

Mukavaa viikon jatkoa kaikille! :)

Vaikeudet voitoksi

Suurenmoiset kiitokset kaikille ihanista kommenteista edellisessä postauksessani! Minulle tuli niin hyvä mieli, koska pelkäsin hieman aluksi, että saisin aivan päinvastaista palautetta. :) Laittakaa ihmeessä jatkossakin kommentteja ja kysymyksiä - kommunikoin mielelläni niin tuttujen kuin tuntemattomienkin lukijoiden kanssa.

Linkitin edellisen tekstini myös esimerkiksi Facebookin Uskovaiset nuoret -ryhmään. Muun muassa siellä tekstini aiheutti monenlaista keskustelua ja sain kritiikkiä (aivan ystävällistä sellaista) sinisilmäisyydestä ja lapsellisuudesta...

Naiivi - en lähde kiistämään, ettenkö olisi sellainen. Haluan kuitenkin kertoa, että olen tähän ikään (21 vuotta) mennessä ehtinyt jo käydä lävitse avioeron. En soisi kenenkään joutuvan kokemaan samaa. Toisaalta, täytyy kuitenkin muistaa, että heikkoudet voi aina (ainakin jossain määrin) kääntää vahvuuksiksi. Esimerkiksi minun tilanteessani olen avioeron avulla oppinut ymmärtämään, että millainen on aidosti ihannekumppanini ja millainen se ei ainakaan ole...

Jos sinulla on siis millaisia vaikeuksia vain, niin muista, että kaikesta voi selvitä. Tiedän myös sen, että nämä minun asiani ovat varmasti todella vähäpätöisiä verraten monien muiden ihmisten taisteluihin. Haluan etenkin juuri sellaisille ihmisille muistuttaa, että timantit hiotaan kovassa paineessa.<3

Elän tällä hetkellä omituisia aikoja, koska entinen aviomieheni menee tällä viikolla uusiin naimisiin. Löytyyköhän Suomesta ketään muuta 21-vuotiasta tyttöä, jonka entinen aviomies olisi jo uudessa avioliitossa. ;D Mutta niin. Erikoiseltahan tämä tilanne nyt tuntuu, koska olen herkkä ihminen, ehkä hauraskin... Mutta se on myös minun vahvuus, että oon herkkä...

Kariutuneesta avioliitosta huolimatta en ole lakannut uskomasta tosi rakkauteen, päinvastoin. Muutenkin on tapahtunut hyviä asioita, koska "se oikea minä" oli kateissa useamman vuoden ja nyt eron jälkeen on tuntunut, että olen ikään kuin palannut.

"Mun talossa asuu aina yksinäinen prinsessa.
Se etsii jostain kotia ja kultaista taivasta.
Tää kuullostaa hölmöltä, mutta sanon sen kuitenkin:
mä uskon että satuja on olemassa oikeesti."
 (Jippu: Enkelten kaupunki) 

Tällaista tällä kertaa. Nauttikaahan ihanista syyspäivistä! :)

Sydämellisin terkuin,
Maria

Meikitön kuva lauantailta Ullan häistä.:D (Mutta Ulla oli kaunis minunkin puolestani!)
(Mekko: kaverin vanha)

Rakkaudesta

"En olisi ikinä uskonut, että pysyt noinkin kauan sinkkuna", "Miten tuollainen tyttö voi olla vapaa?", "Miksi olet sinkku?", "Olet aivan liian nirso"... Olen saanut kuulla esimerkkien kaltaisia lausahduksia ja kysymyksiä väsyttävän paljon viimeisen vuoden aikana. Tästä inspiroituneena päätin tehdä pienen postauksen siitä, mitä ajattelen rakkaudesta.

Ensinnäkään, minulla ei ole tarvetta olla tai esittää nykyajan viileän itsevarmaa ja riippumatonta uranaista. Olen pohjaton romantikko, ja haaveilen siitä, että minulla olisi sitten isona oma perhe johon voisin panostaa täydestä sydämestä. Kyse on vain siitä, että en stressaa tai halua kiirehtiä asiassa - minulle kelpaa vain yksi ja ainoa oikea, Jumalan minulle tarkoittama kumppani. Universumin halki joku on jo tulossa minua kohti. Minun ei tarvitse siis tyytyä yhtään vähempään.

Minua inhottaa ja ällöttää nykypäivän seksikeskeinen kulttuuri, jossa yhden yön suhteet ovat sinkkujen arkipäivää ja jossa Cosmopolitan tyrkyttää "fuckbuddy"-suhteita. Jokainen saa ja jokaisen pitää tietenkin tehdä asiat juuri niin kuin parhaaksensa kokee. Mietin kuitenkin hyvin usein, että olenko todella liian romanttinen elämään tässä ajassa? Itse en nimittäin voisi kuvitellakaan harrastavani seksiä muun kuin tosi rakkauden kanssa. En myöskään usko, että kukaan voi olla kokemuksen myötä (tai sen puutteesta) erityisen "hyvä" tai "huono" sängyssä - seksi on mielestäni ensisijaisesti kahden ihmisen välistä välittämistä ja osoitusta rakkaudesta.

Totuus tietenkin on, että jokainen tarvitsee ja kaipaa rakkautta. Moni kipuilee varmasti sen kanssa, että mitä jos sitä oikeaa ei löydykään, tai mitä jos se on jo mennyt ohitse. Itsellä on rauha asian kanssa, koska lähtökohtaisesti en tarvitse kumppania. Mulla on Jeesus ja Hän yksin riittää. Sitä paitsi ketään ihmistä ei voi vaatia täyttämään sitä paikkaa tai kaipuuta sydämessä, jonka vain yksin Jumala voi täyttää. Siihen ei pysty maailman ihaninkaan poika- tai tyttöystävä. Sitten joskus, kun päädyn tulevan kumppanini kanssa yhteen, suhde tulee perustumaan sydämen valinnalle eikä sille, että minulla olisi pakko olla joku. Tosi rakkaus on valtava voima ja tosi rakkaus odottaa.

Arvostan tulevaa kumppaniani niin paljon, etten tahdo säätää muiden kanssa. Jos nyt sinkkuvaiheessakin esimerkiksi suutelisin satunnaisen baarituttavuuden kanssa, kokisin pettäväni herra oikeaa. Kuulostaa radikaalilta, mutta näin minä ajattelen itseni kohdalla. En koe menettäneeni tai menettäväni mitään. Tämä on minulle valtava voimavara, koska uskon, että joskus vielä odottamiseni palkitaan moninkertaisesti.

Tämä on mielestäni yksi kauneimmista rakkauslauluista ikinä -

jokainen sana kuvastaa sitä, mitä minä ajattelen tosi rakkaudesta. "Illan harmaassa tulet vastaan pelotta" <3 Ja jos ketään ei koskaan tule, niin mitä sitten?! Aina voin ryhtyä hulluksi kissanaiseksi ja elää täysin tyydyttävän elämän! :)

 Äskeiset ajatukset ovat hyvin henkilökohtaisia ja pätevät minuun. Ketään muuta en vaadi ajattelemaan samalla tavalla, enkä tuomitse ketään. Jokaisen on löydettävä oma ainutlaatuinen polkunsa.

Kesän taikaa

Neljän kuukauden postaustauko. Ulkoasu on aika hirveä, pitäisi sille tehdä jotain - jos nyt ylipäätänsä jatkan tämän blogin pitämistä.:)

Voisin kesän kunniaksi jakaa täällä pari kuvaa tältä viikolta, kuvaajana Anrietta Kuosku. Mitä tykkäätte? :) Itse nautin tästä kuvaussessiosta aivan suunnattomasti, sain olla aivan omassa elementissäni!